Toimintakertomus vuodelta 1956 Yrjö Selinheimon kirjoittamana
Partiolippukunna perustaminen alkoi, kuten parasta onkin, poikien taholta. Allekirjoittanut tuli joillakin luokilla maininneeksi partiotoiminnasta ja muutaman päivän kuluessa asiasta tiedusteli niin moni oppilas, että alkujaan ilmaan heitettyä koepalloa ei enää voinut jättää ajelehtimaan.
Kun Nummen Yhteiskoulun rehtori oli ilmoittanut mielihyvin suostuvansa siihen, että koulun piiriin perustetaan partiolippukunnat tytöille ja pojille, suoritin eräänlaisen ”koemerkinnän”, ts. tiedustelin, kuinka moni oppilaista lopultakin on halukas lähtemään partiopolulle.
Tulos oli yllättävä, tekisi melkein mieli sanoa, musertava. Ensimmäisenä kyselypäivänä ilmoittautui nimittäin 42 poikaa ja 28 tyttöä ja viikon kuluessa luvut olivat vastaavasti 65 ja 40.
Koulun piirissä ei ollut ketään lähemmin partiotoimintaan perehtyneitä henkilöitä, ei edes koko paikkakunnalla monta aktiivisesti mukana ollutta. Pojat olivat kuitenkin hiukan edullisemmassa asemassa, koska oppilaista oli eräs 5. luokkalainen suorittanut I luokan ja muuan 2. luokan poika III luokan muissa lippukunnissa. Tytöillä ei sen sijaan ollut ketään kouluttajaa ja tarkoituksena kuitenkin oli ollut, että hekin pääsisivät alkuun.
Pelastus tuli siten, että voimistelunopettaja Kerttu Ilanmaa otti tyttöjen asian omakseen ja lehtori Aili Selinheimo lupautui mahdollisuuksien mukaan häntä auttamaan.
Pojat olivat alittaneet kokoontumisen ensimmäisen kerran lokakuun 10 päivänä, joka näinollen jo periaatteellisesti on ihanteellinen partiolaisten vuosipäivä. Onhan se Aleksis Kiven, ”metsän pojan” syntymäpäivä. Koko syyskausi kului ankaran koulutuksen merkeissä. Näin jälkeenpäin rohkenen sanoa, että minua ajoittain suorastaan jänisti ja melkein kadutti, että olin moiseen leikkiin ryhtynyt. Otettakoon puolustuksena huomioon, että olin paimennettava kahden normaalikokoisen lippukunnan kokoista alokaslaumaa, joista kukaan ei tiennyt mistään mitään. Mutta poikien osoittama innostus kannusti ja ”akka tieltä kääntyköön”. Ja sitten olemmekin tammikuun 29 päivässä tänä vuonna. Melkeinpä luulen että se päivä on vielä tänä hetkenä monen mukanaolleen mielessä. Kokonaista 29 poikaa antoi silloin partiolupauksen. Tulos oli suurenmoinen, mutta sitähän innostus toimintaan oli ennakoinutkin. Omalta kohdaltani tuskin koskaan mielestäni jää sen hetken tunnelma. Harras toivomukseni ja vakaa uskoni on, että pojat myös muistavat lupauksensa velvoituksen ja partiotervehdyksen kolmen sormen sanoman: Jumala, Isänmaa, koti.
Joululomalla oli tehty lippukunnan ensimmäinen yhteinen retki, johon osallistui lpkj:n lisäksi 30 poikaa. Retki maastoleikkeineen ja tulentekoharjoituksineen ja ennen kaikkea ruokailuineen lumisessa metsässä valoi uutta innostusta jo muutoinkin alttiisiin mieliin. Vartiot olivat tehneet jo aikaisemmin päivän retkiä, jopa muutamia kotona kaivattiinkin, kunnes selvisi, että Haarlaan veljekset olivat mukana, eikä siis mitään hätää ole, vaikka ilta oli pimeä kuin nyrkki. Ei ne pojat taida ensiksi eksyä Nummen maastoissa. Kun vaadin meriselitystä liian kauan viipyneiltä, sanottiin vain, että olisi oltu kauemminkin, mutta eväät loppui. Hm!
Kevätpuoli lippukunnan piirissä sujui jatkokoulutuksen merkeissä ja valmistautuen suureen Yrjön- päivän juhlaan. Vanhempainneuvosto oli helmikuussa kokoontuessaan tehnyt lippukunnalle lahjoituksen. Ruustinna Meta Halttunen oli jo ensimmäisessä yhteisessä tilaisuudessa lupautunut ompelemaan meille lipun ja vanhempainneuvosto suoritti keskuudessaan keräyksen, jonka tuloksena saatiin lipun raaka-aineet sekä ikioma Suomen lippu. Jäi ylikin 2000 markkaa.
Tilaisuuteen oli saapunut joukko oppilaitten vanhempia. Suomen partiotyttöliitosta oli saatu pj. Koskenniemi selostamaan asian käytännöllistä puolta samoinkuin periaatteitakin ja sen jälkeen kokoontui ensimmäinen vanhempainneuvosto, jonka kokoonpano oli seuraava: Rehtori Antti S. Tavo (pj), khra Rafael Toivonen, joht.op. Tarmo Pietilä, ruust. Meta Halttunen, trinna Eila Munter, mv. Toivo Saloniemi, mv. Ensio Heikkilä, kansak.op. Raija Ruusunen ja rva. Hanna Sävelkoski. Kokouksessa valittiin sihteeriksi aloitteentekijä, opettaja Yrjö Selinheimo, jotapaitsi voim. op. Kerttu Ilanmaa luonnollisesti osallistui kokoukseen. Koska ilmeni, että tytöillä on sikäli tiukat säännöt, että he toimivat aina erillisenä lippukuntana, päätettiin , että pojat , joitten nimeksi oli yhteiskokous hyväksynyt ”Nummen Samoojat”, tästedes toimivat myös täysin itsenäisesti. Vanhempainneuvosto on ainakin toistaiseksi yhteinen. Olen viipynyt näin kauan lippukunnan perustamisvaiheissa, mutta se lienee jo historiikin kannalta välttämätöntä. Tästä lähtien pitäydyn vain ”Samoojien ” toimintaan.
Lippukunnan johtajana on koko ajan toiminut yhteiskoulun opettaja Yrjö Selinheimo. Avukseen hän sai myös koulun opettaja toimineen kanttori Matti Ruususen, jolle SPP myönsi partiojohtajan valtakirjan. Lippukunnan tultua jaetuksi kahteen joukkueeseen, toimi pj Ruusunen II joukkueen johtajana. Alun alkaen lippukunta jaettiin kahdeksaan vartioon, joille oli määrättävä johtajat, vaikka kaikki olivat alokkaita. Alkukuukausina avusti koulutuksessa 5. luokan oppilas Erkki Saari, joka sittemmin vetäytyi syrjään kevään kiireittensä vuoksi. Haukka-vartiolla oli johtajana III luokan suorittanut Pekka Eskolin, mutta siinäpä sitten vähänkin partiokoulutusta saaneet pojat olivatkin. Johtajat olivat siis alkujaan seuraavat:
Haukat, Hannu Mannerkoski Ahmat, Kari Kyttälä Sudet, Alpo Eloranta Ilvekset, Aatto Juolahti Saukot, Hannu Saloniemi Kotkat, Matti Halttunen Majavat, Arto Aaltonen Ketut, Pekka Eskolin
Toimintakertomus vuodelta 1957 Yrjö Selinheimon kirjoittamana
Nummen Samoojien perustava kokous pidettiin 29.1.1957 Nummen Yhteiskoululla Saukkolassa.
Huhtikuun 12. päivänä oli toinen lippukunnan yhteinen retki Syvälammille. Retki oli päättyä lyhyeen, kun erään opettajan jalka lipsahti jäisessä maassa ja kirves teki erinäisten senttien mittaisen reiän sääreen. Oli tilaisuus todellisen hätäsiteen asettamiseen, todellisten hätäpaarien valmistamiseen ja haavoittuneen kuljettamiseen metrisessä upottavassa hangessa. Kun kantajat uupuivat, saatiin lisäkoulutusta morsettamisessa ja apua tuli. Mutta parin kilometrin kantomatka hälytetylle ajoneuvolle tuntui ehkä muutamien jäsenissä sekin. Oppia ikä kaikki
Yrjön-päivää vietettiin tavalla, joka toivoakseni muodostuu perinteelliseksi. Koko lippukunta, mukana myös Nummen Lukko, oli sunnuntaina 22.4 kirkossa. Varmuudella kaikki muistamme lippumme vihkimisen. Rohkenen sanoa, että harvalla lippukunnalla on yhtä kaunista lippua. Sen olivat suunnitelleet rehtori Tavo ja lippukunnan johtaja ja valmistanut ruustinna Meta Halttunen. Vielä tässä yhteydessä pyydän saada kiittää häntä suuriarvoisesta työstä. Jokainen voi nähdä, että se on rakkaudella suoritettu, muutoin lippu ei olisi niin kaunis. Edellisenä päivänä oli suoritettu lipun naulaaminen yhteiskoululla vanhempainneuvoston jäsenten ja tyttöjen edustajien ollessa läsnä. Tilaisuudessa lippukunta tarjosi vaatimattomat kahvit läsnäolleille.
Kirkonmenojen päätyttyä siirtyivät lippukunnat vastavihittyine lippuineen Suomen lipun jäljessä sankarihaudoille, jolloin kunkin haudan kohdalle asettui partiolainen kunniavartioon. Lpkj:t Ilanmaa ja Selinheimo laskivat seppeleen ja jälkimmäinen puhui muutamia velvoittavia sanoja partiolaisille. Toivottavasti niistä jotain jäi mieleen. Suljetussa järjestyksessä siirryttiin sitten koululle, jossa alkoi päiväjuhla. Sen yhteydessä toimitettiin arpajaiset, joitten päävoiton, rannekellon, lippukunta oli saanut keräämällä jätepaperia. Muutamia voittoja jäi myymättömien arpojen vuoksi vielä varastoonkin, mutta kuitenkin juhlan voittopuolelle voitiin merkitä sievä summa 17941 mk.
Rahat eivät kuitenkaan kauaa ehtineet homehtua pankissa, sillä vartionjohtajaneuvosto päätti, että kukin vartio saa lippukunnalta avustuksena kolmasosan teltan hinnasta, jos vartio pystyy rahoittamaan loput. Tuloksena oli, että viidellä vartiolla on nyt oma teltta.
Toukokuun 19. päivänä sattui sitten onnistunut tapaus. 2b-luokka teki retken Vahermajärven rannalle. Tietysti, koska suurin osa luokasta oli partiolaisia, leikittiin ”pum”-leikkiä. Ja Ranta-ahon Pentti, jonka harrastuksiin retkillä kuuluu yllätysten aiheuttaminen, muistetaanhan kai haavan veisteleminen jalkaan huhtikuussa, löysi kymmenkunta litraa pontikkaa. Hurja hälyytys poliiseille, vartiointi tielle ja parin tunnin jännittävä odotus, kunnes poliisit saapuivat. Kolme poikaa jäi sitten näiden avuksi ja he löysivät suuren pontikkatehtaan tarveaineineen. Jaa- jaa, ne partiolaiset.
Seuraukset olivat kuitenkin aivan odottamattomat. Nimismies Laitio antoi vihjauksen johonkin päin ja lippukunta sai lahjoituksen. Suurenmoisen lahjoituksen: kuuden hengen teltan. Saajien iloa ei lainkaan sumentanut se, että kun teltta sitten tuli, se osoittautuikin, ei kuuden, vaan kuudentoista hengen teltaksi. Erinomaiseksi, mitä tulee vedenpitävyyteen. Tukitangot olivat vain liian heiveröiset ja kaikki ruoka sen vihreässä varjossa näyttää pilaantuneelta ja siitä syystä on aivan mautonta, mutta vitamiineihin ja kalorioihin se ei vaikuta mitään. Menköön ulos syömään, tai pankoon silmät kiinni, jos ei kärsi katsella. Olimme kuitenkin erittäin kiitollisia tästä teltasta, kun kesäleirin aikana 2.-7.7 saimme olla sateensuojassa.
Leirille osallistui lpkj:n lisäksi 30 poikaa, eikä kenellekään tullut mammaa ikävä. Suoraan sanoen, en olisi lainkaan ihmetellyt, vaikka ensimmäisen yön jälkeen en olisi nähnyt ainoatakaan poikaa jäljellä. Yö oli kerta kaikkiaan kurja. Teltat jouduttiin pystyttämään märkään maahan ilman mitään kuivikkeita. Tytöt olivat saaneet käyttää viittä telttaa huom. poikien ritarillisuus, hehän eivät olleet ehtineet vielä kertaakaan käyttää niitä itse-, mutta lisäteltat tulivat märkinä pystyyn. Tottumattomuuden vuoksi kaikki alkoivat heti vuotaa, koska kaikki eivät osanneet varoa koskettamasta märkään kattoon.
Eivätkä toiset päivät olleet paljonkaan parempia. Päättäjäisiin toki saimme kunnon poudan ja vieraitakin meillä oli lähes puoli sataa. Heille tarjottiin leirikeittiön tuotteina maistiaisiksi makkarapaistia ja kovasti sitä kehuttiin. Jokainen oli vuorollaan kokkina ja useimmat päivystäjinä. Ylimääräisenä sai kunakin iltana muutama poika valvoa klo 24:een yöpäivystyksessä ja aina oli vapaaehtoisia tarjokkaita. Yllätysherätys yöllä klo 02 sujui todella yllättävästi. Nopein vartio, Ketut oli seitsemässä minuutissa ojennuksessa lipputangon juurella ja hitainkin tunaroitsija kömpi neljä minuuttia myöhemmin perille harhailtuaan unenpöpperössä rannan kautta ja muistamatta edes omaa nimeään. Ihmeellistä vain, että nurinaa ei kuulunut. Sillä lailla pojat. Aina valmiina.
Viime vuodesta esitän lippukunnan puolesta reilun partiolaisten kiitoksen paitsi jo mainituille myös mv. Toivo Saloniemelle ja tehtailija Paavo Sävelkoskelle. Mv. Saloniemi on antanut partiolaisten retkeillä Syvälammin maastossa maillaan ja teht. Sävelkoski taas luovutti kesäleirin paikaksi erinomaisen tonttinsa Valkerpyyn rannalla, jossa jälkeenpäinkin on saatu käydä retkillä. Kaikillekin vanhemmille olemme kiitollisuuden velassa siitä tuesta ja ymmärtämyksestä, mikä Samoojien osaksi on heidän taholtaan tullut. Emme luonnollisestikaan unohda nimismies U. Laitiota hänen panoksestaan. Entä sitten kouriintuntuvat tulokset?
Tällä hetkellä vartioilla on viisi telttaa, jotapaitsi ainakin kolme yksityistelttaa on käytettävissä. Teltat ovat neljää poikaa varten kukin. Kaiken kruunaa lahjoitettu suuri teltta. Lisäksi kalustoa on seuraavasti: Suomen lippu tankoineen, Suomen lippu leirikäyttöä varten, Lippukunnan lippu tankoineen, kolme kenttäkattilaa, kirves ja kaksi pelastusköyttä sekä sidetarpeita, kahdeksan vartioviiriä.
Vielä pyydän hetkisen tarkkaavaisuuttanne tämänhetkisestä tilanteesta: III lk. suorittaneita 56, II lk. suorittaneita 38, ensiapumerkin suorittaneita 11 ja uintimerkin suorittaneita 5.
Kuluneena vuonna oli vartiojärjestelmä jaettu suurin piirtein koulun luokkien mukaan. Nyt koulutusvaiheen päätyttyä on valitettavasti ollut pakko hiukan repiä vanhoja vartioita enemmän asuinpaikan mukaisesti, jotta kokoontuminen ja retkeily voisi tapahtua joustavammin. Myös on ollut luonnollisesti irrotettava vanhempia ja koulutettuja poikia uusien vartioitten johtajiksi, sillä syksyllä saimme 21 poikaa lisää. Odotin tavallista eroamista syksyksi, mutta alkuperäinen vahvuus 65 ei ollutkaan supistunut enempää, kuin 59:een, siitäkin suurin syy siinä, että viimevuotiset 5. luokan pojat olivat ilmoittautuneet enemmänkin vain ”seuran vuoksi” Heistä ei juuri kukaan ollut toiminut juuri alinkaan, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Tuntuu siis siltä, että kyllästymisestä ei vielä voi puhua. Lippukunta on nyt jakaantunut kolmeen joukkueeseen ja toivon, että tämä tuo parannuksia ennestäänkin erittäin vireään toimintaan. Luettelen vartiot joukkueittain ja mainitsen samalla vj:n nimen.
1. joukue johtaja: Ikä Ahma Saukot, Hannu Saloniemi Haukat, Hannu Mannerkoski Ahmat, Kari Kyttälä Karhut, Pekka Eskolin Hirvet, Tero Sävelkoski
2. joukkue johtaja: Alpo Eloranta Kotkat, Juhani Leino Sudet, Heikki Karhu Majavat, Touko Varpasuo Ketut, Kari Heikkilä
3. joukkue johtaja; Arto Seppälä Ilvekset, Aatto Juolahti Kärpät, Arto Aaltonen, Oravat, Tomi Tammisto
Samalla lpkj:na nimitän Hannu Saloniemen, Arto Seppälän ja Arto Elorannan johtajapartiolaisiksi, jolloin heillä on oikeus käyttää vihreää pillinauhaa. Johtajavaltakirjaa heille ei voida myöntää, koska he ovat vielä iältään liian nuoria. Näin ollen joudutte odottamaan vihreää kaulahuivia vielä jonkin aikaa.
Toimintakertomus vuodelta 1958 Yrjö Selinheimon kirjoittamana
Lippukunnan toiminta on viime lukuvuonnakin ollut vilkasta. Toimintammehan keskittyy etupäässä kouluaikaan ja sattuneesta syystä tämä vuosikatsaus on tavallaan myöhässä. Kun kuitenkin kaikki keskusjärjestölle menevät selosteet on tehtävä kalenterivuosittain, käsittänette pojat, että vähäisillä johtajavoimilla on melko mahdotonta ruveta puolivuosittain tekemään uusia tilastoja. Ehdotankin, että koska vuosikokouksemme on tammikuussa, tästä lähtien myös vuosikertomukset noudattavat kalenteriaikaa.
Viime vuoden toiminta keskittyi parhaasta päästä Hangon suurleirin odotukseen. Melkoisesti touhuttiin, että pojat kykenisivät edes sitaisemaan pari narunpätkää muunkinlaiseen solmuun, kuin ämmänsolmuun. Pennosia oli myös kerättävä ja melko mahdotonta olisi lippukunnan ollut avustaa parhaiten toimineita poikia leirille, ellei olisi tapahtunut vallan kummia. ”Tuntematon henkilö” – ei tainnut kuitenkaan olla se poliisille niin usein mainittu ”tuntematon mies” – teki lahjoituksen. Helmikuussa saimme vastaanottaa komean maton, joka pantiin arpajaisiin totutulla tyylillämme. ” Lukko ” sai tuotosta kolmanneksen ehdolla, että myyvät sen verran arpoja. Samoojien osuudeksi tuli näin ollen 26.666 markkaa, josta summasta Tero, Hannu, Aksu ja Tomi pääsivät osallisiksi, samoin Jarmo ja Ikä-Ahma, joka kuitenkin pinnasi koko leiriltä, siksi kun poppamiehet kielsivät häntä kastelemasta varpaitaan tai muutoin uhkarohkeilemasta. Hän siis jäi rannalle, mutta vahinko olikin hänen.
Pojilla oli varmasti lystiä Hangossa ja pidän vain suurena plussana sitä, että kun olin heidät perille vienyt, he saivat tulla toimeen omin nokkineen. Partiolaisiahan ollaan juuri siitä syystä, eikä siksi, että mamma aina taluttaisi kädestä ja kantaisi kaffin sänkyyn. Aksu toimi sijaisenani ja olen kuullut vain hyvää hänen komennostaan. Mitäs meinaatte pojat? Oliko niin ?
Itsenäisyyspäivänähän meillä on tapana käydä kirkossa lippuinemme ja sankarihaudoilla Nummella ja Pusulassa. Itsenäisyyden 40 vuotisjuhlassa Seuratalolla oli meiltä myös lippuvartio. Yrjön päivänä on perinteemme sama.
Keväällä kävimme Lohjalla Rajakoulun vieraina ja varmaan moni poika vieläkin muistelee niitä kamalia vekottimia, jotka sanovat kovasti ”pum” jos niitä kutittelee sopimattomasti. Tällä kertaa ei sellaista tapahtunut, mutta mehän olimmekin kaikki kilttejä. Vain pahoja setiä nillä pelotellaan.
Oma kesäleirimme meillä oli jälleen vilpittömien ystäviemme maalla Valkerpyyn rannalla. Parhaana päivänä heinäkuun alussa siellä oli noin 23 poikaa, mutta Hangon leiri aiheutti sen, etteivät kaikki voineet tulla molempiin paikkoihin, koska kotonakin tarvittiin partiopoikien apua.
Syksystä alkaen on toiminnassa otettu uusia muotoja. Omatoimisuutta on koetettu kannustaa ja joukkueet ovat saaneet touhuta omin nokkineensa. Joukkueenjohtajina ovat toimineet Hannu, Pekka ja Aksu, viimemainittu Pusulassa ja siellä yleensäkin tuntuu olevan melkeinpä jämerämpi ote kuin Nummella. Älkää Pusulalaiset ylpistykö, sillä täällä kiritään ja on varaa parantaa.
Uuden järjestelyn puitteissa vartionjohtajat saavat ottaa vastaan III lk:n suorituksia, loppututkinto on kuitenkin suoritettava johtajapartiolaisille, joita joukkueenjohtajien lisäksi ovat Tero ja Tomi. Unohdinko jonkun nimen? II luokan suorituksia ottavat vastaan edellämainitut ja loppututkinto on suoritettava minulle. I luokkaa voi suorittaa vain minulle.
Ilahduttavan paljon on kuluvana vuotena suoritettu taitomerkkejä. Niitä suorituksia ottavat vastaan eri alojen ammattimiehet ja opettajat. Luonnontutkijan merkkiä olisi syytä enemmän harrastaa. Kouluaineissa ei kannata ruveta taitomerkkejä suorittamaan, ennenkuin a.o. aineessa on todistuksessa vähintäin tyydyttävä 8. Eihän olisi mitään älyä viitosen piirtäjän tulla suorittamaan kuvaamataitajan merkkiä, erään esimerkin mainitakseni. Maamiehen, hevosenhoitajan, karjanhoitajan ja ennenkaikkea kätevyysmerkki ovat erikoisen suositeltavia. Valinnanvaraahan on kymmenittäin.
Nyt kevätkaudella on otettu vielä eräs toiminnan haara käsille. Tarkoitan laulukuoroa, joka sinänsä on suhteettoman suuritöinen touhu ja tulokset voi kauankin viipyä, mutta Suomalaiset ovat kuorohulluja ja monet teistäkin iän karttuessa liittyvät kuoroihin, joten pieni esiharjoittelu ei leine pahitteeksi.
Tulevana kesänä luonnollisestikin pidetään leiri, missä, se ratkeaa vasta myöhäisemmässä vaiheessa. Yrjönpäivän juhlat pidetään tänäkin vuonna sellaiset, että niistä puhuvat vielä teidän lasten lapsetkin.
Ja nyt Samoojat. Niin myös Nummen Lukon tytöt. Ylös ! Mitä vastaatte vetoomukseen: Partiolaiset olkaa valmiit.
Toimintakertomus vuodelta 1959 Yrjö Selinheimon kirjoittamana
Jälleen on vuosi vaellettu partiopolkua. Jotta ei tulisi runoiltua liikaa, rajoitun tässä kertomuksessani vain tosiasioihin. Vuosi sitten tehtiin vuosikokouksessa päätös, että perustamispäivää lokakuun 10:ttä vietetään ilman erikoiskokousta ja rajoitutaan silloin vain lupauksenantotilaisuuteen ja mahdolliseen muuhun ohjelmaan. Samalla tehtiin toinen huomattavasti tärkeämpi päätös.
Sen mukaisesti Samoojat ja Lukko saisivat kumpikin oman vanhempainneuvoston ja muodostetaan yhteiselin, joka päättää mahdollisista yhteisistä asioista. Yhteiselimeen tulivat sitten kuulumaan viimeisen yhteisen vanhempainneuvoston päätöksen mukaisesti rehtori Antti S. Tavo puheenjohtajana sekä jäseninä Samoojain puolelta tehtailija Paavo Sävelkoski, khra. Toivonen ja lpkj. Ikä-Ahma. Vanhempainneuvoston muodostivat kuluneena vuotena reht. Tavo, rouvat Anni Haarlaa ja Eila Munter, teht. Sävelkoski, toim. hoit. Paavo Heinonen sekä mv:t Visa Pakkasmaa, Viki Kunnamo, Toivo Saloniemi, Aarre Saaristo, kaikki Nummelta sekä Pusulasta khra. Olavi Tuulio, kunnansiht. Oiva Aho ja mv. Toivo Mattila. Vanhempainneuvosto on kokoontunut kahdesti, mutta yhteyttä on ylläpidetty tarpeen mukaan.
Huomattavimpia tilaisuuksia ovat olleet trinna Munterin järjestämä ja vanhempain voimakkaasti tukema huutokauppa Nummi-Kinossa, josta täten kaikille tukijoillemme, myös agr. Leo Saariolle sulimmat kiitokset.
Keväällä pidettiin paperikeräyksen turvin myös arpajaiset sekä sitä ennen jo mattoarpajaiset. Vanhempainneuvosto suoritti myös keskuudessaan keräyksen, joten olemme ensi kertaa olleet melko turvallisella taloudellisella pohjalla. Unohtaa ei myöskään sovi trinna Munterin ohjaamaa Rinaldo Rinaldinia, jonka tuottamista tuloista Samoojat myös pääsivät osallisiksi. Näytelmähän esitettiin paitsi täällä Nummella myös Pusulassa. Näin ollen on toimintamme saanut laajemmat mittasuhteet, koska ei ole tarvinnut kituuttaa liikaa, joskaan liikaa hurraamistakaan ei ole ollut. Sitten varsinaiseen toimintaan:
Kuluvana vuonna on vahvuus ollut ennätysmäinen, nimittäin 106. Vartioita on ollut 16, niillä on kokouksia ollut 248, päiväretkiä 60, yöretkiä 5, vj-neuvoston kokouksia 14, lippukunnan yhteistilaisuuksia 3 ja urheilutoimintaa koulun yhteydessä. Omalla kesäleirillä Vakerpyyn rannalla oli 14 poikaa ( 5 vrk. ) Porkkalan Vitsandissa oli 12 poikaa 8 vrk ja omalla purjehduskurssilla, jonka piti piirin vesio.ohj. ”Lare” Lauri Touri, oli 8 poikaa 3 vrk. Lippukunta kävi tri. Munterin huvilalla 23.2 jossa pidettiin myös hiihtokilpailut.
Tärkeintä kuitenkin on että juurikurssin suoritti tänä vuonna 6 poikaa, joten välttämätön johtajakoulutus on hyvällä alulla.
Leireille on niin ollen osallistunut kaikkiaan 34 poikaa yht. 190 vrk. Erikoisesti on mainittava vielä omat partiotaitokilpailut, joihin osallistui kaikkiaan 62 poikaa ja avustajina talousn. Arvo Mela, mv:t Viki Kunnamo ja Esko Laurila sekä Lukon tytöistä Kaarina Kyttälä ja Arja-Liisa Marjamaa. Kilpailut onnistuivat erittäin hyvin, ne antoivat myös paljon osviittaa siitä, mitä ja miten on järjestettävä syksyllä piirin vastaavat kilpailut, jotka syyskuussa pidetään Nummella Samoojien isännyydellä.
Talvipäivillä oli meiltä myös Hyrylässä 14 hiihtäjää ja syksyllä Mäntsälässä mestaruuskilpailuja seuraamassa Ikä-Ahma ja 3 JP:a.
Perinteitä on noudatettu edelleen eikä niistä saa luopuakaan. Tarkoitan kirkossa ja sankarihaudoilla käyntiä itsenäisyyspäivänä ja Yrjönpäivänä. Itsenäisyyspäivänä Pusulalaiset ovat käyneet omassa kirkossaan ja omien sankariensa haudoilla, mikä on aivan niin kuin pitääkin.
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että lpk on saavuttanut sen asteen, jolloin voidaan alkaa vedota poikien omatoimisuuteen, mikä suorastaan ilahduttavasti onkin kehittynyt. Sellaiset vanhat parrat, kuin allekirjoittanut voivat vetäytyä taustalle ja toimia etupäässä neuvoillaan ja kokemuksellaan ohjaamassa, osallistumatta ns. kenttätyöhön muulloin, kuin huomatessaan sen tarvitsevan pientä tönäisyä. Lippukunnanjohtajan arvovaltaa ei omilla pojilla vielä ole kellään, joten se toimi kuuluu edelleenkin jollekin vanhemmalle henkilölle.
Lopuksi kiitän jp:ia, vj:ia, kaikkia poikia ja varsinkin tarmokkaita VN:n jäseniä kaikesta siitä työstä, mitä lpk:ssa kuluneena vuotena on suoritettu. Rohkenen sanoa, että Samoojat eivät suinkaan ole toiminnassaan taantuneet, on vain tapahtunut niin, ettei poikia enää tarvitse vetää perässä, vaan he ovat saaneet itse tuulta purjeisiinsa. Kukaan ei saa kuitenkaan kuvitella, että kaikki on nyt hyvin. Ei me olemme vasta alussa, joskin polun pää on löytynyt. Nyt on vain seurattava niitä merkkejä, jotka viitoittavat tietä eteenpäin: partiolain kymmentä pykälää. Me toimimme lähinnä itseämme kasvattaaksemme, mutta johtotähtenämme olkoon aina nämä kolme seikkaa: Jumala, Koti, Isänmaa !
10.2. 1960 Ikä-Ahma.