Edelweiss 2005
Nummen Samoojien vaeltajien ja vartiolaisten päätapahtuma vuonna 2005 on bussimatka Sveitsiin. Lähdemme matkaan 9.6.2005 ja palaamme 21.6.2005. Matkamme päämäärä on Kandersteg. Matka alkaa Turusta Tukholmaan laivamatkalla, Ruotsin läpi ajamisella sekä laivamatkalla Trelleborgista Travemyndeen. Sitten ajetaan bussilla halki Saksan ja yövytään todennäköisesti Scahffhausenissa. Scahffhausenista jatkamme matkaa Kanderstegiin ja siellä olemme 4 päivää. Paluumatka tehdään taas halki Saksan ja Ruotsin. Todennäköisesti poikkeamme ainakin Ranskassa ja ehkäpä muuallakin. Ohjelmassa on vaellusta, kiipeilyä vuorilla ja jäätiköillä, tutustumista paikalliseen luontoon ja paikallisiin ihmisiin sekä nähtävyyksiin. Suurin osa retken kustannuksista on omavastuuosuutta, mutta kyllä lippukuntakin osallistuu kustannuksiin. Retken kulujen peittämiseksi olemme tehneet talkootöitä.
1.6 pidettiin tiedotustilaisuus partiokololla, missä kerrottiin retken valmisteluista, ohjelmasta, säännöistä jne. Otettiin kopiot passeista ja jaettiin porukka vartioihin. Jokainen vartio kasasi oman telttansa sekä merkitsi teltan, sadekatoksen, maavaatteen ja kepit omalla numerollaan.
7.6 kello 18.00 alkaa yhteisten tavaroiden pakkaaminen kololla.
9.6 kello 17.00 kokoonnumme kololle ja bussin pakkaaminen alkaa. Lähtö tapahtuu sitten, kun olemme saaneet bussin pakatuksi.
Varustelista: Passi, rahaa noin 100 Sveitsin Frangia ja 50€, partiohuivi, lippukuntapaita, farkut, tukevat kengät, vyölaukku ja tuulenpitävä takki.
Päiväkassiin: vaihtovaatteet, varakengät, varakerrasto, päällysvaatteet, villapaita, shortsit, sadevarusteet, lakki , hanskat, taskurahaa, kaulakukkaro, SP:n jäsenkortti, partioasu, merkkejä swoppailuun, passi, kamera, filmiä, muistiinpanovälineet, ompeluvälineet, pyyhe, uimapuku, lukemista, ruokailuvälineet, juomapullo, huulirasvaa, taskulamppu, aurinkolasit, aurinkorasvaa, naposteltavaa, namia, lääkkeet, lippukunta-anorakki.
Toiseen kassiin: varavaatteita 12 päiväksi, sukkia, alusvaatteita, t-paitoja, päällysvaatteita, lämpimiä vaihtovaatteita, yöpymisvarusteet, peseytymistarvikkeet, lisää ajanvietettä, pesäpalloräpylä, osa taskurahoista. Lisäksi: makuupussi ja alusta, vaelluskengät, sandaalit, muuta tarpeellista ja mukavaa. Vaeltajat tarvitsevat lisäksi: rinkka, kompassi, puukko, pilli, hyvät vaellushousut, trangia.
Retkikertomus
9.6 kello 17.00 kokoonnuimme kololle ja bussikuljettajamme Vesa saapui Vainion Liikenteen tilausajobussilla ottamaan meidät kyytiin.
Alkoi matkatavaroiden lastaus bussiin. Tavarat saatiin lastattua ihme ja kumma ensimmäisellä yrityksellä kaikki kyytiin. Bussin alakerta tuli täyteen tavaraa ja niin tuli myös yksi penkkiväli. Meitä matkalaisia oli kaikkiaan 43 ja kuljettajamme. Ensin matkattiin kohti Turkua. Matkan aikana vartiolaisille ja vaeltajille esiteltiin matkan johtajat sekä jaettiin retkikirjat. Retkikirja oli Ellin, Suvin ja Ainon laatima ja se sisälsi kaikkea tarpeellista matkaan liittyvää tietoa. Turussa päästiin sitten ensimmäiselle laivamatkalle. Laivassa sitten syötiin ja vietettiin muuten aikaa kello 24.00 asti ja sitten mentiin nukkumaan. Tukholmassa oltiin 6.30 Ruotsin aikaa. Tukholmasta lähdettiin ajamaan kohti Trelleborgia. Matkalla Trelleborgiin pysähdyttiin muutaman kerran syömään, vessareissulle ja tankkaamaan autoa. Vätternin rannalla pysähdyttiin katsomaan raunioita ja syötiin makaronipataa. Lundin kaupunginpuistossa pysähdyttiin ja valmistettiin nakkikeittoa. Sitä valmistaessamme kävivät muut matkalaiset kiertokävelyllä kaupungilla. Puistossa oli konsertti, joten päivällinen nautittiin basson tahdissa. Trelleborgissa syötiin pikailtapala ja sen jälkeen mentiin Peter Pan nimiseen laivaan. Yö vietettiin laivassa ja aamulla oli herätys Travemyndessä klo 6.15. 6.30 söimme Saksalaistyyppisen kevyehkön aamupalan (munia, makkaraa, pekonia ja paistettuja perunoita) ja 7.30 alkoi bussimatka halki Saksan. Saksassa ajettiin 698 kilometriä. Kävimme kauppareissulla ( rahaa kului 160 euroa) söimme lounaan levähdyspaikalla (aikaa kului 2 tuntia) Matkan aikana Elli, Astra ja Aino vetivät monenlaista ohjelmaa. Tietokilpailuita, Trivial Pursuitia, Ilmapallolentopalloa jne. Illalla saavuimme Neckarsulmiin.
Teltat pystytettiin ensimmäisen kerran, keittiö pystytettiin, päivällisen valmistaminen aloitettiin ja sillä aikaa muut pelasivat jalkapalloa Saksalaista koululuokkaa vastaan. Suomalaisilla oli huono peliasento, joten hävisimme 3-1. Nukkumaan mentiin iltapalan jälkeen klo 22.00. Yö oli kylmä, mutta se oli onneksi retken ainoa kylmä yö. Herätys oli 7.00. Kello 8.30 oli aamupala syöty ja bussi pakattu. Matka jatkui kohti Sveitsiä. Sveitsin rajalla meitä oli Vihman Pekka vastassa. Elli ja Astra olisivat halunneet täydentää porukkaamme yhdellä Sveitsiläisellä rajavartijalla. Schaffhausenissa majoituimme hienolle Reinin varressa olevalle leirintäalueelle. Teltat pystytettiin, lounas tehtiin, syötiin, tiskattiin ja sitten lähdettiin tapaamaan paikallisia partiolaisia. Ohjelmassa oli kaupunkisuunnistusta. Jokaisessa joukkueessa oli 4 Sveitsiläistä ja 4 Suomalaista partiolaista. Suunnistuksessa piti etsiä tietyt paikat kaupungista ja vastata kysymyksiin. Kävimme mm. Munotin linnassa, josta oli upeat näköalat Reinille. Suunnistus päättyi torille, jossa valmistimme paikallisen partioherkun: nuotiossa paistetut suklaabanaanit. Partiohuiveja ja -merkkejä vaihdettiin ja hyvästeltiin uudet partioystävät.
Yllä olevassa kuvassa olemme Neckarsulmissa ja alla olevassa kuvassa kiipeämme Munotin linnaan Schaffhausenissa.
Takaisin leirintäalueelle siirryttiin bussilla. Leirintäalueella valmistettiin päivällinen ja pelattiin pesäpalloa. Leirintäalueen kahvilan televisiosta katsottiin formuloita. Kimi Räikkönen voitti Kanadan osakilpailun. Leirintäalueen muut formulan ystävät yllättyivät kun lauloimme Kallen toivomuksesta Maamme laulun Kimin ylittäessä maaliviivan. Nukkumaan mentiin kello 22.00. Aamulla oli herätys kello 6.30. Aamupala syötiin, astiat tiskattiin, koko porukka pakattiin bussiin.
Kello 8.00 lähdettiin kohti Zyrichiä. Zyrichissä mentiin ensin eläintarhaan. Eläintarha oli iso ja sade kasteli meidät monta kertaa. Eläintarhan jälkeen ajettiin kiertoajelu kaupungilla ja sen jälkeen mentiin kävellen kaupungille. Saimme jokainen 10 frangia ruokarahaa ja saimme itse valita ruokapaikkamme. Osa söi eläin tarhassa ja osa kaupungilla. Eräs Amerikkalainen pikaruokaketju taisi olla suosikkipaikka. Syönnin jälkeen meillä oli vapaata aikaa. Tutustuimme kaupunkiin kävellen ja sitten vielä yhdessä bussikiertoajelulla. Aurinko alkoi paistamaan ja matkaa jatkettiin kohti Reinin putousta. Putous oli suuri ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Putouksen keskellä olevalle näköalapaikalle mentiin veneellä. Vastavirtaan mentäessä moottorin tehoilla oli käyttöä. Alla olevassa kuvassa näkyy putouksen keskellä oleva näköalapaikka, jossa kävimme. Korkeutta paikalla oli 20 metriä veden pinnasta.
Putouksilta palattiin kauppareissun kautta takaisin Schaffhausenin leirintäalueelle. Leirissä syötiin bratwurstikastiketta ja perunoita. Päivällisen jälkeen pidettiin iltanuotiotilaisuus ilman iltanuotiota. Iltapalan jälkeen mentiin nukkumaan. Aamulla oli sitten aika hyvästellä Schaffausen ja kaikki kamat pakattiin taas bussiin. Alkoi matka kohti Kanderstegia, määränpäätämme. Tänä päivänä meidän piti mennä ylös vuorille ja käydä jäätikkömuseossa, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Vuorilla oli lumimyrsky ja tuulennopeus oli 50 metriä sekunnissa. Jäätikkömuseo vaihtui Luzernissa sijaitsevaan Euroopan suurimpaan liikennemuseoon. Museossa oli paljon katseltavaa: autoja, lentokoneita, junia, avaruusraketteja ja kaikkea muuta liikenteeseen liittyvää. Todellinen pikkupoikien suosikkipaikka. Liikennemuseon parkkipaikalla valmistettiin Jauhelihakeittoa. Hollantilaisturisteilla riitti ihmettelemistä partiokeittiöstä.
Lounaan jälkeen matka jatkui. Maisemat muuttuivat. Tunneleita, serpentiiniteitä, tiukkoja mutkia ja hienoja maisemia. Vettä satoi, mutta ei se bussimatkaa haitannut. Viimein saavuttiin Kanderstegin kylään. Kylä oli pieni, yksi pääkatu, mutta kylä oli vuorten ympäröimä, joten maisemat olivat uskomattomat. Jukka ja Ronja kävivät ilmoittamassa meidät saapuneiksi partiokeskukseen. Alkoi totuttelu Sveitsiläiseen täsmällisyyteen. Säännöt partiokeskuksessa olivat tiukat ja mitään joustavuutta niissä ei ollut. Tavarat lastattiin bussista mielenkiintoisiin kärryihin ja traktori veti ne meidän käytössämme olevien rakennusten eteen.
Käytössämme olevat tilat olivat erittäin positiivinen yllätys. Suurkeittiötasoinen keittiö, ruokasali sekä keittiöhenkilökunnan majoitustilat rakennuksessa nimeltään Tower. Towerin vieressä oli majoitusrakennus, jossa oli 4 tupaa kerrossänkyineen, 2 suihkuhuonetta sekä eteinen. Mitä mainioimmat tilat ja vain meidän käytössä. Huono puoli oli se, että johtuen tiukasta aikataulustamme ja runsaasta ohjelmasta, jäi kanssakäyminen muiden partiolaisten kanssa olemattomaksi. Kanderstegin partiokeskuksen rakennusten alkuperäinen tarkoitus oli toiminen Loetschbergin rautatietunnelin rakennustöihin osallistuneiden ihmisten majoitustiloina. Loetschbergin rautatietunneli rakennettiin vuosina 1908-1912 ja se tosiaankin sijaitsi aivan Towerin vieressä. Junaliikenne oli vilkasta ja sen huomasi myös yöllä. En suosittele paikkaa herkkäunisille. Ilta meni majoittumiseen, ympäristöön tutustumiseen ja tulevien päivien ohjelman suunnitteluun. Iltapalan jälkeen mentiin sänkyihin nukkumaan.
Aamulla oli herätys kello 8.00. Vesisade oli loppunut, eikä sitä tällä matkalla enää tarvinnut kokea. Aamupalan jälkeen vaeltajat, Ronja ja Silli pakkasivat tavaransa ja lähtivät yön yli kestävälle jäätikkövaellukselle. Vaeltajat kiipesivät yli 2400 metrin korkeudelle. Opas oli Hollantilainen. Yöpyminen tapahtui alppimajassa. Teekupit olivat jääneet hyvin mieleen kahden litran kokonsa takia. Pihviäkin he olivat saaneet syödä. Takaisin majapaikkaan vaeltajat saapuivat seuraavana päivänä hyvin voivina, mutta sudennälkäisinä. Kun vaeltajat lähtivät vuorille, niin lähtivät myös vartiolaiset vuorille. Vartiolaisten vaellus tosin oli vain päivän kestävä ja kävimme noin 1600 metrin korkeudessa. Vaellus alkoi Kanderstegin kylän läpi kävelemisellä. Kun saavuimme vuoren juurelle, joku kysyi, että onko meidän tosiaan pakko kiivetä tunne ylös. Vieressä ylös nousevaan hiihtohissiin luotiin haikeita silmäyksiä ja lähdettiin kapuamaan ylös vuorelle. Polku teki paljon mutkia, rinne oli enimmäkseen alppilehmien laiduntamaa kukkaniittyä. Nousua oli noin 600 metriä ja taukoja pidettiin kymmenkunta kertaa. Lehmänläjät yllättivät ainakin 2 vaelluksella ollutta. Ylhäällä meitä odotti kaunis sininen järvi Oechinsee. Järven rannalla pidettiin kahvitauko ja 3 meistä uskaltautui uimaan kylmään veteen. Paluumatka olikin lähes pelkästään alamäkeä. Yllättäen alamäkeen meneminen tuntuikin paljon vaikeammalta, kuin ylämäkeen kiipeäminen. Paluumatkaa piristivät vuoripurosta juominen ja upeat maisemat.
Vaelluksen jälkeen kaikki olivat sitä mieltä, että matkaan oli kannattanut lähteä. Päivälliseksi tehtiin uusia perunoita ja lihakastiketta. Kyllä maistui. Illalla meillä oli Leilan vetämä iltanuotiotilaisuus. Nyt oli myös nuotio ja tosi hauskoja ohjelmanumeroita. Sitten mentiin nukkumaan tai kuuntelemaan junanääniä. Seuraavana päivänä oli vartiolaisilla vuorossa uusi päivävaellus. Tällä kertaa vaellus alkoi vaijeriradan vaunulla nousemisella 1800 metrin korkeuteen. Matka jatkui vielä sadan metrin nousulla. Matkalla kohdattiin mm. laamoja, lampaita ja tietysti alppilehmiä. Alaspäin tultaessa sai valita pidemmän tai lyhyemmän reitin. Pidempi reitti alkoi vielä ylöspäin nousemisella. Ilta päättyi iltanuotiotilaisuuteen, joka oli vaeltajien vetämä. Myös tällä kertaa ohjelma oli hauskaa. Kaakaota, jugurttia ja korppuja ja sitten nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli herätys kello 8.00. Aamupalan jälkeen lastauduttiin bussiin ja lähdettiin tutustumaan juuston ja suklaan valmistukseen. Matkustimme bussilla Gruyeren maailmankuuluun kylään ja siellä kävimme ensin tutustumassa pieneen juustotehtaaseen, jossa valmistettiin juustoja käsityönä perinteisin menetelmin. 600 litrasta maitoa saatiin 60 kiloa juustoa. Juuston valmistus oli kovaa työtä ja vaati myös voimaa. Lopuksi maisteltiin juustoja ja osa osti niitä myös kotiin vietäväksi. Sitten jatkettiin matkaa takaisinpäin. Vuorossa oli Gruyeren linna johon tutustuimme ja kävimme myös matkamuisto-ostoksilla. Linnan jälkeen ajettiin bussilla Bullen kaupunkiin, jossa kävimme ruokailemassa Jukan jakamilla 15 frangin ruokarahoilla. Pikaruokapaikat miellyttivät jälleen suurinta osaa porukasta. Muut pääsivät testaamaan Ranskan kielen taitojaan. Gruyeressä ja Bullessa ei juuri muuta puhuttu, kuin Ranskaa. Bullesta matkaa jatkettiin jälkiruokapaikkaan, joka oli Caillerin suklaatehdas. Vierailu tehtaaseen alkoi mainoselokuvan katselemisella ja sen jälkeen päästiin katselemaan vähän tehdasta ja itse asiaan eli sulkaan maistamiseen. Se on muuten yllättävän pieni määrä, mitä ihminen jaksaa syödä suklaata kerralla, vaikka saisi ihan vapaasti syödä. Sitten ostettiin tuliaisia. Paluumatka Kanderstegiin tehtiin eri reittiä pitkin ja se olikin reissumme yksi huipentuma. Ensin kavuttiin bussilla serpentiinitietä vuoren huipulle ja sitten tultiin samanlaista serpentiinitietä pitkin takaisin. Tiessä oli vain yksi kaista, bussin moottorin lämpö lähenteli 100 astetta, lehmälaumoja käyskenteli tiellä. Ajoimme jopa ampumaradan läpi. Onneksi kukaan ei ollut sillä hetkellä ampumassa. Pääsimme kuitenkin elävinä takaisin Kanderstegiin.
Yhdistetyn päivällisen ja iltapalan jälkeen mentiin pesulle ja nukkumaan. Aamulla olisi kotiinlähdön aika. Lauantaina 18.6.2005 44 matkalaista olivat haikeina, koska aamupalan jälkeen siivottiin majapaikkaamme, pakattiin kamat bussiin ja lähdettiin paluumatkalle. Kanderstegissa oli ollut kivaa. Siivouksen tarkastajaa jouduttiin odottamaan ja matkaan päästiin 9.15. Vielä ennen Sveitsin rajaa pysähdyttiin huoltoasemalle tuhlaamaan viimeiset Frangit. Saksan puolella pysähdyttiin tiukan aikataulun lounaalle, joka kesti alle tunnin. Tiskit jätettiin väliin, koska meillä oli kiire. Ehdimme ajoissa laivalaituriin, josta lähti Lorelein jokilaivaristeily kohti Rydesheimeriä.
Siellä leiriydyimme leirintäalueelle. Päivällinen ja iltapala tarjottiin jälleen yhdessä. Pennepastaa, jauhelihakastiketta, pullaa, hilloa ja kaakaota. Aamulla oli herätys 6.30. Aurinko paistoi. Lauralta poistettiin punkki käsivarresta. Aamupalaa mahaan ja matka jatkui kohti Tanskanmaata. 860 kilometriä ajoa. Pidettiin tauko, jolla piti ostaa ruokaa, mutta sunnuntai aukiolo on Saksassa tuntematon käsite. Teimme ruokaa tyhjästä lounaalla. Onneksi bussissa oli jääkaappi, joten vuorossa oli Makaronia ja jälleen kerran kinkkuyrttikastiketta. Illansuussa saavuimme Puttgardeniin, josta ajoimme lautalla Tanskan puolelle. Tanskassa etsimme vähän aikaa leirintäaluetta. Kögestä sellainen löytyi ja mukava olikin. Vaeltajat muistivat nauttia matkan viimeistä Tanskassa vietetystä yöstä. Yö oli kostea (teltan sisäpuoletkin olivat aivan märkiä johtuen meren läheisyydestä)
Aamulla oli taas herätys kello 6.30. Aamupalaa mahaan, kamat bussiin ja taas matkaan. Illalla pitäisi olla Tukholmassa ennen laivan lähtöä. Pysähdyksiin olisi käytettävissä päivän aikana 3 tuntia. Vähän aikaa ajeltiin ja sitten oltiinkin Juutinrauman sillalla. Komea oli silta, vaikka olikin hieman sumuinen ilma. Kun päästiin Ruotsin puolelle pysähdyttiin melkein heti huoltoasemalle tankkaamaan ja ostettiin lihapullia ja vihanneksia. Vaihtelua yrttikastikkeen jälkeen! Lounaalla olikin sitten muusia ja lihapullia sekä hedelmäsalaattia ja tuoreita mansikoita, jotka Silli ja Jukka ostivat Skoonesta. Kovaa ajoa läpi Ruotsin ja Lindköpingissä syötiin välipalaa paistettuja munia ja voileipää.. Satamassa oltiin ajoissa. Taas päästiin laivan potkuritunneliosaston hytteihin. Meillä piti olla sauna ennen päivällistä ja päivällinen laivan jälkimmäisessä kattauksessa. Kuitenkin päästyämme laivaan tuli kuulutus, jossa kerrottiin että söisimme ensimmäisessä kattauksessa. Se siitä saunasta. Ilta meni sitten päivällispöydässä ja suurin osa taisi mennä nukkumaan jo ennen kuin oli pakko mennä nukkumaan. Aamulla saavuttiin sitten Turkuun ja ajettiin bussilla takaisin Kololle. Kolon pihassa luovutettiin parhaalle bussikuskille Vesalle muistoksi iso kello, koska hän ei ollut pitänyt partiohuivia kaulassa yhtään koko matkalla. Teltat kuivatettiin pihalla ja vietiin varastoon. Muut tavarat vietiin varastoon. Keitettiin kahvit ja juotiin ne. Loppupiirin jälkeen lähdettiin kotiin pesemään pyykkiä ja nukkumaan. Koska lähdetään uudestaan?
Vastoinkäymisiä reissulla olivat 6 vatsatautitapausta, jotka kestivät noin vuorokauden. Saunassa ei päästy käymään, koska Kanderstegin kiuas ei toiminut ja meidän viemäämme uutta kiuasta emme saaneet itse asentaa. Paluumatkalla varattu saunavuoro laivalla jäi käyttämättä, koska ruokailumme aikaistettiin ja sauna meni kiinni. Jukalta hävisi radiopuhelin ensimmäisellä vaellusreissulla. Grindelvaldiin ei päästy myrskyn takia. Mutta kukaan ei loukkaantunut, eksynyt, eikä mitään vakavaa sattunut. Paras reissu, jolla minä olen ollut.
Kiitos kaikille matkalla mukana olleille sekä myös kaikille niille, jotka autoitte meitä tämän matkan järjestelyissä ja toteutuksessa.