Vuosi 2002
Vuonna 2002 Nummen Samoojien kesäleiri pidettiin Karjalohjalla Pappilanniemessä. Leiri oli ns. lippukuntaleiri eli siellä oli sudenpentuja, vartiolaisia, vaeltajia ja johtajia sekä sudenpentujen vanhempia. Leirin teema hobitti näkyi leiri t-paidoissa, leirikartassa, leirin ohjelmassa ja jopa ruuassa. Hobitithan rakastavat ruokaa. Leirillä painettiin t-paitoihin omia kuvia ja tekstejä, taottiin rautaa, askarreltiin monenlaista, käytiin melomassa, soutamassa kirkkoveneellä, tehtiin silta viereiseen saareen, vietettiin iltanuotiota, uitiin ja saunottiin telttasaunassa joka päivä. Ilma oli koko leirin ajan aivan uskomattoman helteinen, mutta leiripaikalla siedettävä, koska olimme lähes saaressa. Muurahaisia leiripaikalla riitti ja sen muistavat varmasti kaikki leiriläiset.
Vuosi 2003
Lankongi piirileiri Porvoossa 2003
Helteisenä torstaiaamuna 100 samoojaa ja 10 Englantilaista vierastamme pakkautui kahteen bussiin ja lähti suunnistamaan kohti Porvoota ja Uudenmaan partiopiirin piirileiriä Lankongia. Matka sujui nopeasti ja ennen kuin huomattiinkaan olimme jo perillä Köttbodassa. Saapuessamme leiriin se oli jo ahkerien rakennusleiriläisten ansiosta telttojen pystytystä vaille valmis. Tämän pienen, joskin tarpeellisen toimenpiteen jälkeen pääsimme nauttimaan maittavasta leiriruuasta ja aurinkoisesta hiekkarannasta. Illalla koko 1671:n leiriläisen leiri kokoontui nauttimaan upeasta avajaisshowsta. Nukkumaan mentiin kiltisti jo kymmenen aikaan… tai olisi ainakin pitänyt…
Toisena päivänä aurinko ohjasi vartiolaiset haikille ja sudarit ohjelmalaaksoihin. Haikkeja eli päivän ja yhden yön kestäviä minivaelluksia oli valittavana neljä: extreme-haikki, partiotaitokisat, Porvoonjoen turnajaiset ja purjehdushaikki. Meidän vartiomme oli valinnut extreme-haikin, joka osoittautuikin melko hankalaksi, sillä se sisälsi 24 tuntia kävelyä ja meille vanhemmille (yli15v) myös melontaa. Ruokaakin saatiin haikilla melko niukasti. Takaisin leiriin saavuimme vasta kun muut heräilivät ja olisimme menneet heti nukkumaan elleivät eräät sudaripojat olisi innostuneet laulamaan; 5 pientä apinaa ne nukkuu tänään…
Vartiolaisten ohjelma alkoi onneksi vasta puolen päivän jälkeen vesilaaksossa. Virkistävä merivesi huuhtoi loputkin unihiekat silmistä ja iltapäivä kului kajakkipoolon, rantapallon ja hiekkalinnakisan merkeissä. Illalla oli alaleirimme eli Pytingin iltanuotiotilaisuus, joka sisälsi mm. sketsejä, lauluja ja kunniamerkkien jakoa. Iltanuotio huipentui Samoojien osalta vartioon siirtyvien sudenpentujen kasteeseen, joka suoritettiin varsin perusteellisesti mereen heittämällä. Hiljaisuus alkoi normaaliin tapaan kymmeneltä.
Seuraava päivä olikin vierailupäivä, jolloin vanhemmat tulivat katsomaan vartiolaisia ja hakemaan sudenpennut kotiin. Vierailijoita oli noin 1000. Vierailupäivän ohjelmaan kuului gospel-konsertti ja leikkimielinen salapoliisikisa, Maine, jossa osallistujien piti selvittää, mitä Agulle on tapahtunut. Päivä huipentui iltanuotioon, johon leiriläisten lisäksi osallistuivat myös vieraat. Iltanuotion jälkeen meillä oli omaa ohjelmaa, leiri tuntui kumman hiljaiselta.
Viides leiripäivä koitti aurinkoisena, tosin leiriämme sulostuttaneet sudarit olivat poissa. Aamutoimien jälkeen suuntasimme kädentaitolaaksoon, missä kokeilimme batiikkivärjäystä, kankaanpainantaa, huovutusta ja kipsi- ja narutöitä. Osa myös teki itselleen aurinkotuolin tai huiviholkin. Kädentaitolaaksossa päivä kului kevyesti, mutta myös leirin kahvilassa Sandelsissa ehdittiin vierailla. Illalla meillä oli lippukunnan vartioiden välinen kisa; puujalkakävelyä, kärrynpyöriä, saappaanheittoa ja paljon muuta. Voittajaksi selviytyi Norppa-vartio. Kisan jälkeen juhlimme Sillin ja Makken syntymäpäiviä. Tarjolla oli mm. esityksiä, kakkua ja karkkia.
Seuraavat kaksi päivää vietettiin seikkailulaaksossa ja vanha-aikalaaksoissa. Seikkailulaaksosta muistoksi jäi korikiipeilyn ja rambo-radan jälkeen ainakin mustelmia ja kolhuja. Vanha-aika laaksossa pääsimme mm. takomaan rautaa, valamaan kynttilöitä ja tekemään tulta ilman tulitikkuja. Keskiviikkoiltana oli mahtava päättäjäisjuhla. Piilohallitus- orkesterin konsertin jälkeen meno jatkui Sandels-kahvilassa pikkutunneille asti…
Torstaipäivänä oli vuorossa leirin purkaminen jäähyväiset leiripaikalle ja uusille ystäville.
Kotiin tuomisina meillä oli TÄYSI kuorma-autollinen leiritavaraa ja paljon hyviä muistoja.
Lauantaina oli vuorossa kaluston huolto ja tavaroiden järjestäminen kololle ja Sävelkosken varastoon. Jutun kirjoitti: Elli Hovi ja Laura Aarnio
Vuosi 2004
Nummen Samoojien sudenpentujen kesäleiri pidettiin vuonna 2004 Nummella kirkkosaaressa. Vartiolaiset viettivät kesäleiriään Taruksella. Molemmilla leireillä oli samanlaiset olosuhteet, vettä satoi ja satoi. Pitkäjärven pinta nousi leirin aikana yli puoli metriä. Leiri huipentui päätöspäivänä vanhempien tullessa hakemaan lapsiaan, kovaan ukkoskuuroon, joka kasteli kaikki läpimäriksi. Vaikka leirillä oli märkää, niin meillä oli oikein hauskaa. Jos leirin nimi on vesihiisi, niin silloinhan pitääkin olla märkää. Leirin aikana kirkkosaareen rakennettiin puucee. Leirin lopussa vesi oli noussut niin paljon, että halot uiskentelivat pois hellasta. Ja tämä on totta. Sudenpentuja leirillä oli 50, vartiolaisia 10 ja johtajia 15. Santtu ja Tiitu toimivat kesäleirin johtajina. Leirillä suoritettiin vesilläliikkuja taitomerkki. Vesihiisileirillä myös kudottiin verkko, jolla pyydettiin järvestä kaloja. Kaloja ei kuitenkaan tullut, vaan sieltä nousi möhkymörkky. Leirisaunassa saunottiin ja järvessä uitiin joka päivä. Leirillä suoritettiin vesilläliikkuja taitomerkki, askarreltiin ruokailuvälinepussit, vuoltiin kaarnaveneitä ja tehtiin taidetta. Leirikasteessa tarjolla oli sammakonkutua ja ameebaa. Leirin iltanuotiolla laulettiin 2 äänisesti ja nautittiin Helin ohjaamasta näytelmästä. Kuivatusteltassa oli koko ajan täyttä.
Tarus suurleiri Padasjoella 2004
Nummen Samoojien sudenpentujen kesäleiri pidettiin vuonna 2004 Nummella kirkkosaaressa. Vartiolaiset viettivät kesäleiriään Taruksella. Molemmilla leireillä oli samanlaiset olosuhteet, vettä satoi ja satoi.
Nummen Samoojat osallistuivat tarukselle Perheleirissä ja yhdessä Karkkilalaisten ja Englantilaisten kanssa Samoojilla oli oma savu nimeltään Keno. Kenon savunjohtajana toimi Niinimäen Tanja. Apulaisinaan hänellä oli Vaahteranoksan Aleksi ja Vesikkalan Matti sekä monta muuta.
Perheleiri Lastun päällikkönä toimi Ahti Norja ja perheleirin muonituksesta vastasi Pauli Korhonen.
Taruksella oli kaikkiaan 12000 partiolaista ja sen kyllä huomasi. Leirillä oli ohjelmalaaksoja, jossa tehtiin eri näköisiä tehtäviä mm. partiovyöt. Leirillä oli sähköt, vedet, tietokoneverkko. Ruuat tehtiin kuitenkin kaasulla tai klapeilla toimivilla kypsennysvälineillä.
TARUS-leiri perheleirin pääkokin silmin nähtynä
Vietin kesälomastani 2 viikkoa Tarus-partioleirillä Padasjoella. Millaistako siellä oli? Ikimuistettavaa!
Perheleirin johtaja Silli (Ahti Norja) pyysi minua perheleirin pääkokiksi yli vuosi sitten. 600 ihmisen ruokkiminen metsässä kahdeksan päivän ajan kuulosti suurelta hommalta ja lupasin palata asiaan Lankongi-piirileirin muonittamisen jälkeen. Lankongilla homma hoitui hyvin, joten lupasin ottaa haasteen vastaan.
Perheleiriä alettiin valmistella heti vuonna 2003 ja meitä kuului valmistelevaan porukkaan yhteensä 7. Sillin ja minun lisäkseni staabiin kuului Nalle, Sisko, Ilmo, Iitu ja Laura. Pidimme suunnittelukokouksia 5 kpl ja keväällä kävimme Padasjoella tutustumassa leiripaikkaan. Jokainen meistä staabilaisista hoiti oman alueensa suunnittelun, materiaalin hankkimisen jne. Keittiötavaraa tarvittiinkin melkoinen kuorma ja sitä haalittiin sieltä sun täältä. Hietakankaan Merkku ja Silli auttoivat minua keittiöhomman suunnittelussa.
Heinäkuussa sitten alkoi tavaroiden kasaaminen kololle heti sudenpentuleirin jälkeen. Vesikkalan Matin kanssa sitten väännettiin kättä kololla… mikä menee Nummen samoojien savuun ja mikä menee perheleirin keittiöön… Molemmat jouduimme käymään vielä kaupassa tekemässä hankintoja ennen leiriä. Heinäkuun 23 päivä sitten kasattiin kaikki perheleirin ja Nummen Samoojien savuun menevät tavarat kuorma-autokonttiin. Kontti tulikin ihan täyteen. 24.7 lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Padasjokea ja rakennusleiriä. Puiston Juha ajoi kuorma-autoa ja minä toimin kartanlukijana Aapon kanssa. Kun kontti oli sitten saatu paikalleen Padasjoella oli meillä mainio leirivarasto. Kontin purkaminen ja perheleirin rakentaminen alkoi heti. Hyvä kun muistimme ilmoittautua rakennusleiriläisiksi.
Rakennusleirillä meitä Samoojia oli mukana alusta asti: Silli, Elli, Mikko, Pekka, Eelis ja Pauli.
Päivä rakennusleirillä alkoi ennen seitsemää. Seitsemältä oli aamupala ja sen jälkeen työnjako. Töitä tehtiin iltayhdeksään asti ja sitten mentiin saunaan. Unta ei tarvinnut kauaa odotella. Minä keskityin tietysti keittiön rakentamiseen ja hieno siitä tulikin. Oli varastoteltta jääkaappeineen ja pakastimineen. Keittimiä, puuhella, muuripatoja,2 vesipistettä, 2 tarjoilulinjaa, 2 tiskipöytää 150 istumapaikkaa ruokailijoille ja kaiken yllä oli vaijereiden päällä oleva pressukate. Aurinko paistoi ja loppuvaiheessa meitä rakennusleiriläisiä oli paikalla yli 1000.
Koitti ensimmäinen leiripäivä keskiviikko. 11000 leiriläistä saapui leirialueelle ja saapui myös vesisade.
Ja sitä vettä tulikin sitten riittävästi ja vielä vähän lisää. Lounastarjoilu meni hommaa opetellessa ja uusiin leirikavereihin tutustuessa. Meitä oli keittiössä töissä yhteensä 18. Torstain päivällistarjoilun aikana keittiön katto romahti osittain ja niin olimme menettäneet molemmat mikrot ja sähköhellan. Ruuan valmistus jatkui partiomaisemmin siitä eteenpäin. Torstaiaamusta alkaen teimme keittiössä töitä kahdessa vuorossa, vuorokausi työtä ja vuorokausi lepoa.
Vapaavuoron aikana ehti sitten tutustumaan kaikkiin seitsemään alaleiriin, käymään ohjelmalaaksoissa, kahviloissa, saunomassa ja uimassa sekä vaihtamassa kuivia vaatteita ylleen. Työvuoron aikana sitten laitettiin ruokaa ja paljon. Perunamuusia laittettin esimerkiksi yhdellä aterialla 700 annosta ja salaattia kului aterialla 90 litraa. Onneksi partiolaiset tiskaavat itse omat ruoka-astiansa.
Kuulostaa rankalta, mutta ikinä en ole ollut niin hyvässä tiimissä mukana. Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Perheleirin keittiössä oli tarjolla syötävää 24h. Tosin 23.00 jälkeen yöllä itsepalveluna. Meillä oli normaaliruuan lisäksi tarjolla aina gluteenitonta-, maidotonta-, kasvis- ja allergiaruokaa. Korhosen Leena ja Lindholmin Sanna vastasivat vuorollaan erikoisruokavalioista. Puiston Juha ja Tainion Harri vastasivat kuljetuksista muonavarastolta keittiölle. Merkku ja minä toimimme vuoropäälliköinä ja kaikki yhdessä teimme ja jaoimme ruokaa asiakkaillemme.
Leiri loppui elokuun 5 päivä ja alkoi purkuleiri. Haikein mielin hyvästelimme uusia partioystäviä, joita tulikin ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Suurin osa lähti kotiin, mutta jäi meitä purkuleiriläisiäkin vielä paikalle. 2 päivää purettuamme leirirakennelmia oli perheleirin alue kuin ennen leiriä, tosin paljon siistimpi.
Iso kiitos kaikille perheleiriläisille, staabille ja koko keittiötiimille: Astralle, Katriinalle, Nakelle, Riitalle, Mallalle, Marialle, Annalle, Katille, Susannelle, Sannalle, Marjalle, Elinalle, Johannalle, Ainolle, Joonakselle ja aiemmin jo mainituille. Seuraavalla suurleirillä nähdään!
2005
Sudenpentujen kesäleiri Aurinkoranta 2005
Nyt on viikko kulunut Aurinkorantaleirin päättymisestä ja leirinjohtajakin alkaa olemaan palautunut leirin rasituksista. Teltat ja kevytpeitteet on kuivattu ja pakattu varastoon odottelemaan syksyn, talven, kevään ja ensi kesän retkiä ja leirejä.
Meitä oli Iloitun leirikeskuksessa kaikkiaan yli sata partiolaista keskiviikosta sunnuntaihin. Leiri alkoi torstaina 4.8, mutta valmistautuminen jo Sveitsin matkalta palattuamme. Keskiviikkona tehtiin kuormat autoihin kololla ja kuskattiin ruuat, teltat, ohjelmatarvikkeet, kanootit jne. Pusulaan.
Telttapaikat oli raivattava, koska edellisestä Iloitun leiristä oli kulunut jo aikaa. Leirin yksityiskohtia vielä suunniteltiin keskiviikkona ja sitten meillä oli myös johtajaneuvoston kokous. Syötiin iltapalaa ja lopuksi mentiin saunaan.
Torstaiaamuna vielä viimeisteltiin ohjelmapisteitä ja sitten tulivatkin leiriläiset: 60 sudenpentua ja 15 vartionjohtajaa sekä yli 20 johtajaa. Leiri alkoi yhteisellä lipunnostolla ja avauspuheilla. Sitten pystytettiin teltat ja alkoi leirirakentelut. Lounaan jälkeen rakenneltiin lisää ja välipalan jälkeen alkoi ensimmäinen ohjelmapistesessio. Ohjelmapisteissä koristeltiin aurinkoranta t-paitoja koristeompeluilla ja painatuksilla, tehtiin puueläimiä, purjeveneitä yms. askarteluja puusta, melottiin ja suoritettiin uimamerkkiä. Uimamerkki suorituksia oli kaikkiaan 7 erilaista, 25m uintia, 5 m sukellusta ja vaatteet päällä uintia jne. Torstaina oli sadesäätä, mutta uimavesi oli tosi lämmintä. Päivällisen jälkeen taas rakenneltiin ja sitten olikin vuorossa telttatarkastus. Hienot olivat leirirakennelmat ja paranivat koko ajan leirin loppua kohti. Ilta päättyi Ronjan pitämään iltahartauteen. Hiljaisuus leirissä tuli klo 22.30.
Perjantaina herättiin klo 7.30 aamupalalle. Aurinko paistoi. Lipunnoston jälkeen sudenpennut kiersivät sitten koko päivän ohjelmapisteissä. Uimaan pääsi aina, kun oli vapaa-aikaa, pitihän meidän elää leirin nimen mukaisesti. Telttatarkastuksen jälkeen oli vuorossa leirikaste. Aluksi mentiin silmät sidottuina köydestä kiinni pitäen heittopaikalle, sitten lennettiin, tosin aika lyhyen matkaa. Heittopaikan jälkeen mentiin pressutunneliin ja sitten päästiin vannomaan aurinkorantavala ja maistamaan aurinkosuojakerrointa. Maissiliisterin jälkeen maistui iltapala ja uni. Vartionjohtajat lähtivät yöhaikille perjantai-iltana, joten leiri ei hiljentynyt koko yönä. Saimme myös kutsumattomia vieraita. Antakaa olla viimeinen kerta. Vartionjohtajat palasivat haikiltaan lauantaiaamuna viiden ja kuuden välillä. Sitten he pääsivät saunaan ja nukkumaan.
Sudenpentuleirissä oli herätys kello 7.30. Aurinko paistoi. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen alkoi valmistautuminen haikille. Monille se olikin ensimmäinen kerta. Haikki kiersi Lintukiimanvuoren paikoitellen vaikeassa maastossa ja eksymisiltäkään ei vältytty. Haikki oli siis normaali. Sudenpentuhaikilla oli kaikkiaan 8 rastia. Ensimmäiset lähtivät reitille 10.00 ja viimeiset palasivat reitiltä 18.00.
Rastit olivat: tietovisa, muistipeli, arviointi, ruokarasti, ensiapu, luonto, jäljet ja esitys. Ruokarastilla sudenpennut valmistivat nakkikeittoa ja mustikkakiisseliä itse poimituista mustikoista. Tämäkin taisi olla suurimmalle osalle uusi asia. Hyvin se kuitenkin sujui leirilaumanjohtajien avustuksella.
Päivällisen jälkeen oli vuorossa telttatarkastus ja tämän jälkeen muistettiin Hiroshiman ydinpommin uhreja. Haikin jälkeen jokainen oli valmistanut kynttilälyhtylautan. Nämä lautat sidottiin kahteen naruun ja nämä narut vedettiin kanooteilla järvelle. Kaikki olivat aivan hiljaa ja lyhdyt olivat järvellä kauniita. Tunnelma oli käsittämättömän harras.
Iltapalan jälkeen lähdettiin iltanuotiotilaisuuteen. Iltanuotiopaikalla ei ollut kuin me sudenpentuleiriläiset ja Kanervon Astra. Ihmettelimme, että missä muut ovat. Nuotion sytyttämisen jälkeen alkoi sitten tapahtua. Tunnelma oli kaikkea muuta, kuin harras. Merirosvot hyökkäsivät maalta ja järveltä. He olivat kadottaneet aarteensa ja vaativat syyllistä esiin. Syyllinen oli tietysti leirinjohtaja ja sitten minut vietiinkin lankkua pitkin kävelemään. Lankkuna toimi tukki joka oli viritty kahden 200 l:n tynnyrin väliin. Ihme ja kumma, pääsin kastumatta tynnyreiden päälle istumaan ja seuraamaan iltanuotiotilaisuutta. Merirosvot vaativat hyviä esityksiä tai minä joutuisin kastumaan. Osa huusi, että pudottakaa se, mutta suurin osa kuitenkin esitti hyviä merirosvoja miellyttäviä esityksiä. Loppujen lopuksi sain luvan merirosvoilta takaisin maihin lankkua pitkin. Tynnyri oli kuitenkin liukas, joten huonostihan siinä kävi. Onneksi vesi oli lämmintä. Elli merirosvolta aukesi jalkapohja, todennäköisesti pullon pohjaan ja hän lähti tikattavaksi Lohjan sairaalaan. Kun pääsin maihin, niin alkoi sudenpentujen siirtyminen vartioon. He odottivat mielessään veteen heittämistä, mutta pääsivätkin kiipeämään narutikkaita pitkin ylös vartionjohtajaleiriin.
Vartioon siirtyviä olikin monta, koska Siililauma ja Jyrsijälauma siirtyivät vartiolaisiksi. Toivottavasti uudet vartiot miellyttävät. Uusia vartionjohtajia olivat leirillä kouluttamassa uusi Sampomme Elli Hovi sekä Ronja Kanerva, Eelis Norja ja Ahti Norja. Onnea kaikille uusille vartionjohtajille. Lauantaipäivä oli ollut todellakin täynnä toimintaa ja sudenpentuleirissä oli hiljaista 22.30.
Sunnuntaiaamuna satoi ja satoikin kovasti. En raaskinut herättää sudenpentuleiriä, kuin vasta 8.30. Aamupalan ja viimeisen lipunnoston jälkeen alkoi leirin purkaminen. Vanhemmat saapuivat tutustumaan leiriimme lounaan jälkeen. Leirialueen siivoamisen jälkeen pakattiin tavarat autoihin. Osa leirialueelle unohtuneista tavaroista löysi omistajansa ja sitten oli vuorossa leirin päättäminen. Tavarat kuskattiin takaisin kololle ja pääsin kotiin pesemään pyykkiä klo 17.00.
Suuri kiitos sudenpennuille, vartionjohtajille, teille kaikille aikuisille, jotka olitte tekemässä leiriä sekä kaikille muille, jotka vaikutitte leirimme onnistumiseen.
2006
Sudenpentujen kesäleiri Solmu2006
Sudenpentujen partioleiristä on kulunut melkein viikko ja tässä on leirinjohtajan raportti tapahtuneesta. Lähes kaikki, mitä leirillä kerrotaan tapahtuneen, on totta.
Meitä oli Rausjärven leirikeskuksessa lähes sata partiolaista perjantaista tiistaihin. Leiri alkoi lauantaina 1.7, mutta valmistautuminen jo aikaisemmin. Viikon aikana kerättiin leirillä tarvittavat tavarat kololla. Perjantaina iltapäivällä lastattiin kuormat autoihin ja kuskattiin ruuat, teltat, ohjelmatarvikkeet, kanootit jne. Rausjärvelle.
Rausjärvellä keitettiin ensin kahvit ja sitten alkoi leirin rakentaminen. Ohjelmateltat pystytettiin ja telttapaikkoja raivattiin, koska puun taimia oli kasvanut kelvollisille telttapaikoille. Siinä telttapaikkoja raivatessa leirinjohtajan sormeen tuli saniaisesta sen verran syvä haava, että se piti käydä Karkkilan sairaalassa liimauttamassa kasaan. Sairaalareissun jälkeen suunniteltiin vielä leirin yksityiskohtia ja sitten meillä oli myös johtajaneuvoston kokous. Johtajaneuvoston tärkein kokousasia oli partiokämppähankkeen eteneminen. Kokouksen jälkeen syötiin iltapalaa ja lopuksi mentiin saunaan ja uimaan.
Lauantaiaamuna vielä viimeisteltiin ohjelmapisteitä ja sitten tulivatkin leiriläiset: 50 sudenpentua ja 40 leirin järjestäjää. Leiri alkoi tietysti yhteisellä lipunnostolla ja leirinjohtajan avauspuheella. Sitten pystytettiin sudenpentujen teltat ja alkoi leirirakentelut. Lounaan jälkeen rakenneltiin lisää ja välipalan jälkeen alkoi ohjelmasessio 1. Ohjelmapisteissä tehtiin tällä leirillä perunapainantatekniikalla koristeltuja t-paitoja, puuveneitä, nahkatöitä ja solmutauluja. Mieluisia ohjelmapisteitä olivat myös melonta ja uinti. Päivällisen jälkeen taas rakenneltiin ja sitten olikin vuorossa ensimmäinen telttatarkastus. Leirirakennelmat oli saatu jo hyvään malliin ja teltat olivat suurimmaksi osaksi siistejä. Iltapesun jälkeen alkoi leirikaste. Sudenpentuteltoille tuotiin kirje, jossa kerrottiin leirinjohtajan joutuneen vangiksi ja sudenpentujen tulisi lähteä pelastusreissulle. Sudenpennut tuotiin metsään tehdylle reitille, jossa kuljettiin partiohuivit silmillä köydellä merkittyä reittiä. Reitillä pirskoteltiin vettä välillä sudenpentujen päälle ja jotain outoa mössöäkin jouduttiin maistamaan. Köysiradan päässä odotti piraattipäällikkö ja hänelle oli vannottava vala, että leirinjohtaja vapautettaisiin. Mikäli valaa ei halunnut vannoa, heitettiin järveen. Järvessä tosin kävi ainoastaan 3 leiriläistä. Kun vala oli vannottu, sai siteen ottaa silmiltä ja nähdä pelottavan piraattipäällikön sekä hänen apujoukkonsa. Leirikasteen jälkeen alkoi nukkumisen yrittäminen. Hiljaisuus leirissä tuli joskus puolen yön jälkeen.
Sunnuntaina herättiin klo 7.30 aamupalalle. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen alkoi valmistautuminen haikille. Haikilla suoritettiin sudenpentujen luonnontuntijamerkki. Haikki kiersi Rausjärven rantaa sekä tietä pitkin. Rasteilla oli kasvien tunnistamista, eläinten tunnistamista, sienien tunnistamista ja lintujen tunnistamista. Haikin aikana tuli myös kerätä kivikokoelma. Uimarantarastilla pääsi uimaan ja ruokarastilla sai syödäkseen Pepen ja apulaistensa valmistamaa nakkikeittoa. Viimeisellä rastilla Juhani apulaisineen tarjosi Astan mansikoita ja kyseli sudenpentujen tietoja sateesta ja sen syntymisestä. Ensimmäiset lähtivät reitille 9.00 ja viimeiset palasivat reitiltä 16.30. Välipalan jälkeen alkoi ohjelmasessio 2. Päivällisen jälkeen oli vuorossa telttatarkastus. Iltapalan jälkeen lähdettiin iltanuotiotilaisuuteen. Elli ja Astra apulaisineen olivat suunnitelleet iltanuotioperformanssin, jossa sattui ja tapahtui. Kanootteja kaatui ja leirilaumanjohtajat kisailivat, mutta kukaan ei joutunut tällä kertaa sairaalaan. Iltanuotion jälkeen alkoi jälleen nukkumisen yrittäminen. Hiljaisuus leiriin tuli joskus puolen yön jälkeen.
Maanantaina oli taas herätys klo 7.30. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen oli vuorossa ohjelmasessiot 3, 4 ja 5. Lounasta, välipalaa ja päivällistä syötiin ohjelmasessioiden välissä. Sunnuntaina saimme vieraita leirimme. Viskarin Terttu ja Helimäen Matti tutustuivat leirimme. Iltapalan jälkeen Matti piti meille iltahartaustilaisuuden. Iltahartauden jälkeen vartiolaisiksi siirtyvät Pingviinilauman sudenpenut jäivät iltahartauspaikalle. Se, mitä heille tapahtui seuraavan tunnin aikana, jäi minulle hieman epäselväksi. Laiturilla heidät kuitenkin seuraavan kerran näin, eivätkä he olleet lentäneet järveen, vaikka äänistä niin olisi voinutkin päätellä. Tiitu, Elli ja Mikko sinne kuitenkin lensivät. Vartioon siirtyneetkin pääsivät yöuinnille. Maanantai-iltana sudenpentujen iltasadut lukivat varalaumanjohtajat, koska leirilaumanjohtajilla oli sauna ja iltapalaa katettuna takkahuoneeseen. Oli sitä tarjolla kaikille muillekin leirintekijöille.
Hiljaisuus leiriin tuli taas joskus puolen yön jälkeen.
Tiistaiaamuna herätys oli jälleen klo 7.30. Lipunnoston jälkeen käytiin läpi tiistain ohjelmaa ja tämän jälkeen kaikki sudenpennut otettiin sisälle leirirakennukseen. Leirilaumanjohtajat ja vartiolaiset saivat 15 minuuttia aikaa piiloutua leirialueelle. Sudenpentujen tehtävänä oli löytää oma leirilaumanjohtajansa sekä mahdollisimman monta vartiolaista ja aikaa oli tunti. Ensimmäisenä oman laumanjohtajansa löytänyt olisi voittaja. Tuijalla ja Ellillä oli niin hyvät piilopaikat, että heitä ei löydetty. Diana oli jopa nukahtanut omassa piilopaikassaan. Kun palkinnot oli jaettu alkoi ohjelmasession 5 jatko. Lounaan jälkeen alkoi leirin purkaminen. Vanhemmat saapuivat tutustumaan leiriimme klo 13.00 jälkeen. Leirialueen siivoamisen jälkeen pakattiin tavarat autoihin. Osa leirialueelle unohtuneista tavaroista löysi omistajansa ja sitten oli vuorossa leirin päättäminen. Tavarat kuskattiin takaisin kololle ja pääsin kotiin pesemään pyykkiä klo 18.30.
Suuri kiitos sudenpennuille, vartiolaisille, vaeltajille ja teille kaikille aikuisille, jotka olitte tekemässä leiriä sekä myös kaikille muille, jotka vaikutitte leirimme onnistumiseen.
Onnistuneen leirin avaimia ovat aurinkoinen sää, riittävästi leirin tekijöitä, sopivasti ohjelmaa ja sopivasti vapaa-aikaa. Uimaranta ja laituri sekä riittävästi järveen heitettyjä leirintekijöitä kruunaavat kaiken. Te leiriläiset olitte tyytyväisiä leiriin ja niin olen minäkin. 10.7.2006 Pauli
2007
Lippukuntaleiri Gallia 2007 Karjalohjan Pappilanniemessä. 29.7 – 5.8
Elokuun ensimmäisellä viikolla Nummen Samoojat oli tuhansien muiden partiolippukuntien tapaan viettämässä juhlaleiriä. Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta ensimmäisestä partioleiristä. Leirillämme oli yhteensä 100 partiolaista. Sudenpennut leireilivät Gallialaiskylässä 4 päivää ja vartiolaiset Roomalaisleiri Periferiumissa 8 päivää. Saimme sadetta niskaamme, mutta myös mukavampaa keliä. Muutama leiriläinen käytettiin sairaalassa parsittavana ja pari kävi kotona muuten parantelemassa oloaan, palaten takaisin leirille. Kenellekään ei tullut koti-ikävä leirillä ja se on harvinaista. Leirillä rakenneltiin linnoituksia, tehtiin kypäriä, miekkoja ja kilpiä. Myös ruokailuvälinepusseja ommeltiin, uitiin melottiin ja saunottiin. Ea kertoo oman näkemyksensä Roomalaisleirin elämästä. Kiitos Caesarille, Roomalaisille, Gallialaisille, Karjalohjan seurakunnalle, Olli Packalenille, rakennusleiriläisille, purkuleiriläisille ja muille leiriämme tukeneille. Aladobix (Pauli Korhonen)
Periferiumin elämää
la 28.7 Rakennusleiri
Partiokololla piti olla yhdeksältä. Näin taas pitkästä aikaa Artismaan Kaisan, Ainon ja muita rakennusleiriläisiä. Aloimme kantaa autoihin ja peräkärryihin tavaroita kololta. Asterixin (Ahti Norja) Big Boxiin, Veikon ja Ollin pakettiautoihin sekä muihin autoihin saatiin tavarat sittenkin mahtumaan. Lähdimme köröttelemään kohti Karjalohjan Pappilanniemeä. Karjalohjan kivilaiturilla sidottiin köyden ja puun avulla viidestä kanootista lautta, jolla roudattiin tavarat vesiteitse Pappilanniemeen.. Se oli komea ja nerokas ilmestys. Lautta lastattiin täyteen tavaraa, ja Asterix ja Milax (Essi Nurmi) menivät lautan mukana katsomaan, ettei mikään tipu Lohjanjärveen. Jelousubmarine ( Heidi Hagel) ja Akvavitix (Pertti Puhakainen) lähtivät vielä kauppaan viime hetken ostoksille. Noin 45 min. kuluttua Milax ja Caius Bonus (Eelis Norja) tulivat lautalla ja pääsin heidän mukanaan leiriin. Se oli muuten upea leiripaikka, mutta täynnä muurahaisia. Jelousubmarine teki ruuaksi hernekeittoa, ja hommat jatkuivat. Jotkut rakensivat hienoa Gallialaista saunaa, ja jotkut Roomalaista kylpylää. Minä ja Kaisa autettiin Milaxia ja Pluskvanperfectusta parin ohjelmateltan pystyttämisessä ja tavaroiden kantamisessa. Uimassakin käytiin. Vesi oli lämmintä, mutta järven pohja kivinen. Päivä oli täynnä touhua ja tohinaa, ja illan tullen olimme kaikki täysin naatteja. Illalla oli pienimuotoinen iltanuotio, uimista ja saunomista. Ja iltanuotiolla saimme tietenkin makkaraa. Makkaroiden jälkeen lähdimme nukkumaan, pistäen otsalamppuni kattolampuksi yöksi, ja siihen se jäikin koko leirin ajaksi.
su 29.7 eka leiripäivä
Heräsin 7:00 Kaisan kanssa teltassani, ja torkuimme vielä puoli kahdeksaan. Nousimme ylös, ja lähdimme syömään aamupalaa. Sen jälkeen lähdimme purkamaan omaa telttaani. Eerika Setälä tuli auttamaan. Pian teltta olikin purettu. Jätimme tavarat leiriin ja lähdimme lippuaukiolle. Noin puoli yksitoista tulivat muut vartiolaiset kanooteilla. Yhdeltätoista oli lipunnosto, jonka jälkeen siirryttiin Roomalaisleiriin. Perillä kaikki kokoontuivat aukiolle. Siellä meidät jaettiin leirin ajaksi vartioihin. Itse pääsin Ferideriumiin lumikoiden Karkin Erkin, Annin ja Milkan kanssa. Pistimme teltat pystyyn, ja rakensimme leiriä. Aika meni siinä nopeasti, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli lipunryöstö. Joukkue, jossa olin, voitti kisan Antin mitalla. Illalla oli iltahubaa, eli leikkejä lauluja yms. Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.
ma 30.7 toinen leiripäivä
Herätys 7:30 ja taas oli rakentelua. Onneksi sitä ei sentään ollut koko päivää, vaan oli myös ohjelmapisteitä. Aloimme vartioni kanssa tekemään Hakkeluksen (Pekka Norja) johdolla hienoja, vaikeasti toteutettavia kilpiä. Jatkoimme sahaamiset loppuun tiistaina ja maalasimme ja kokosimme kilvet keskiviikkona. Maanantaina oli Roomalaisleirin ainoa telttatarkastus, jonka voitti Garadium. Oli myös Valkia jälkilöylyt ja leirikaste. Leirikasteessa käveltiin märässä metsässä mutaisia polkuja pitkin, jouduimme syömään jotain outoa, ja etsimään viisasten kiven. Annoimme myös Caius Bonuksen edessä roomalaisen valan. Ja sitten mentiin takaisin leiriin nukkumaan.
ti 31.7 kolmas leiripäivä
Tänään lähtisi se ihana rauha, ja sudarit, siis Gallialaiset tulisivat. Me taas aloimme tehdä hauskoja kypäriä vartion kanssa. Se oli hauskaa. Veikko oli ihana ihminen siinä meitä opettamassa. Hänen johdollaan se sujuikin. Onneksi ei ollut itselläni peiliä mukana, muuten olisin nauranut mahani kipeäksi. Illalla oli iltahartaus jonka piti Olli Packalen. Ja kello 23:00 mentiin nukkumaan.
ke 1.8 haikki
Päivällä oli vielä ohjelmapisteitä, joiden aikana maalasimme kilvet ja teimme miekat. Teimme oranssi-vihreät lieskat, joiden keskellä ”paloi” pinkki F. Miekat olivat ihan perus puumiekat. Iltapäivällä menimme purjehtimaan optimisti-jollilla. Se oli hauskaa! Ensimmäiset lähtivät haikille klo 20:00 ja viimeiset, eli meidän vartiomme, vasta 23:00. Kävelimme jonkun aikaa, ja näimme ensimmäisen rastin. Kohdallemme pysähtyi joku nainen autonsa kanssa ihmettelemään mitä teimme. Taatusti luuli, että olemme karanneet kotoa, mutta eihän se meidän outoa puvustusta selittäisi. Siinä yritimme selitellä hänelle, että on Gallia 2007 partioleiri ja olemme haikilla ja eiväthän sotilaat lähde ikinä ilman varusteitaan minnekään. Nainen jatkoi matkaansa ja me saavuimme rastille jossa olivat Milax ja Kleopatra. Pääsimme suorittamaan tehtävää, jossa piti tunnistaa ensin marjat ja sitten eläinten jäljet. Seuraavalla rastilla meidän piti pelata tammea tietäjää vastaan. Peli päättyi tasapeliin. Kolmannella rastilla piti pistää Asterixin hahmot oikeaan järjestykseen. Kaikkiaan haikilla oli yhteensä 8 rastia. Haikki päättyi torstai-aamuna klo 7:30 Pappilanniemeen.
To 2.8 Juhla
Tulimme väsyneinä meloen maaliin. Söimme aamupalaa ja häivyimme kolmen tunnin unille. Osa jäi saunomaan. Koko päivä oli minulla ainakin jotenkin sekava. En tiennyt oliko aamu vai ilta ja mikä päivä. Illalla oli ”hyökkäys”, eli marssien gallialaisten juhlapöydän luo, kilpikonna muodostelmaan, ja kuuntelemaan kun Caius Bonus ja Aladobix puhuivat pehmoisia (neuvottelivat). Ennen kuin huomasimmekaan, meidät pistettiin istumaan gallialaisten seuraan juhlapöytään. Asterix, Obelix, Hakkelus ja tietäjä tarjoilivat meille villisikaa. Jossain vaiheessa herramme Julius Caesar tuli torumaan meitä Gallialaisten kanssa veljeilystä. Aladobix sai hänetkin juhlimaan. Aargh! Ainakin gallialaisilla oli hauskaa. Lopussa saimme täytekakkua. Pian sen jälkeen marssimme takaisin nukkumaan.
Pe 3.8 Siirtyminen
Roomalaisilla oli mieli korkealla. Tänään Gallialaiset lähtisivät. Emme tietenkään tienneet, että vartiolaisiksi siirtyvät jäisivät vielä leiriin. Illalla oli iltanuotiotilaisuus. Eli siis lauluja, näytelmä ja huutoja. Sitten tuli se shokeeraava uutinen, eli, että siirtyvät sudarit jäävät vielä. Onneksi kun vähän heihin tutustui, huomasi, että he ovatkin ihan hauskoja. Lauloimme Jack istui keittiössä Tiinan kanssa ja muita hauskoja lauluja. Sytytimme myös nuotion. Esitykset olivat ihan hauskoja.
La 4.8 Iltanuotio ja viimeinen kokonainen päivä
Teimme donitsit ja purjehdimme niillä järvellä leikkien vesisotaa. Kaikilla oli hauskaa. Illalla oli iltanuotio, johon piti tehdä esitykset. Meille tuli ehkä hieman outo esitys, mutta yhtä kaikki hauska. Se kertoi Mustikista ja seitsemästä älykääpiöstä. Itse olin kertoja. Pojilla oli joku nukke-esitys ja muilla tytöillä oli esitys pissiksistä. Lauloimme Tiikerihaita ja joitain muitakin lauluja, esim. yhden Saksankielisen laulun, jonka saksalainen vieraamme Julius meille opetti. Saimme myös tietää uudet vartiot, ja minä siirryin Sopuleista Lumikoihin. Olin iloinen, vaikkei minusta vj:tä tullutkaan. Nukkumaan mentiin 23:00.
Su 5.8 Viimeinen päivä
Purkua, purkua ja vielä kerran purkua. Ja kanoottipooloa. Tasapeliin se päättyi. Kanoottipoolo oli hauskaa. Sen jälkeen oli taas purkua. En yhtään pidä leirin purkamisesta. Kuitenkin se meni nopeasti, ja kohta oli jo aika laskea lippu, jakaa haikin palkinnot (tulimme toiseksi) ja leirin johtajien aika pitää ”päätöspuhe”. Hyvästi leiri, oli hauskaa olla täällä.
Erityisesti muistan leiriltä nämä asiat: Teltan kaatuminen. Teltta kaatui maanantain ja tiistain välisenä yönä ja teltan keskisalko osui Eerikan korvaan. Kaikki vedet valuivat makuualustalleni, niskaani, makuupussiini ja rinkkaani. Sain ne seuraavana päivänä kuivatustelttaan ja kuiviksi. Isolla purjeveneellä purjehtiminen merirosvokapteenin kanssa, se oli äärimmäisen hauskaa. Olisi kiva opetella enemmän. Eikös tyyrpuuri ollut perästä katsottuna oikealla ja paapuuri vasemmalla?
Jutun kirjoitti: Ea Hakala, Roomalainen
Jamboree 2007 Englannissa 27.7 – 8.8.2007
Yksi Maailma – Yksi Lupaus
Sata vuotta sitten, vuonna 1907, Lordi Baden-Powell järjesti ensimmäisen partioleirin Brownsea Islandilla Englannissa, josta partioliikkeen katsotaan saaneen alkunsa. Nyt satavuotista partioliikettä juhlistettiin partiolaisten 21. maailman jamboreella Lontoon lähellä Chelmsfordin Hylands Parkissa 27.7.–8.8.2007. Leirille oli kokoontunut yli 150 maasta n. 42 000 partiolaista, joista suomalaisia oli yli 1000. Mukana oli myös viisi Nummen samoojaa: leiriläisinä Kalle Saukkolin, Oskari Korhonen ja Marika Aarnio, sekä työtehtävissä Rauni Kanerva ja Aino Vaittinen.
Matka jamboreelle tehtiin bussilla. Tutustuimme menomatkalla Lyypekin ja Brysselin nähtävyyksiin. Menimme Ranskasta Englantiin kanaalin alitse junalla. Vajaan tunnin kestäneen junamatkan jälkeen saimmekin ihmetellä Englannin ”vääränpuoleista” liikennettä.
Elämä jamboreella:
Leiri ei ollut mikään metsäleiri vaan enemmänkin telttakaupunki, jossa oli asukkaita lähes yhtä paljon kuin Lohjalla ja Nummi-Pusulassa yhteensä. Leirialue oli laajuudeltaan n. neljä neliökilometriä. Leirillä oli kattava kulttuurien kirjo; naapuriteltoissamme asui mm. thaimaalaisia, englantilaisia, espanjalaisia, brasilialaisia sekä trinidad ja tobacolaisia.
Leirillä oli kahdenlaista ohjelmaa: on site ja off site. On site- ohjelma suoritettiin leirialueella ja off site- ohjelma leirin ulkopuolella pienen bussimatkan päässä leiristä. On site- ohjelmissa tutustuimme eri maiden kulttuureihin osallistumalla jokaisen maan itse laatimiin ohjelmiin ja esimerkiksi maistelemalla heidän perinteisiä ruokiaan. Näissä pisteissä saimme samalla tietoa eri maista. Tutustuimme myös kierrättämiseen, joka ei ole ollenkaan kaikille niin selvä asia kuin meille suomalaisille, sekä neljän pääelementin, tulen, veden, ilman ja maan valtavaan voimaan. Choice Timessa meillä oli mahdollisuus valita tehtäviä annetuista vaihtoehdoista. Off site- ohjelmissa pääsimme historialliselle, mutta vauhdikkaalle kierrokselle Gilwell Parkiin, joka on kenties maailman kuuluisin partiokeskus. Viimeistään siellä tuli tunne, että olemme partioliikkeen synnyinsijoilla. Olimme myös yhden päivän tekemässä palvelutyötä. Itse olin paikallisella maatilalla, jossa revimme myrkyllisiä kasveja ja rakensimme pesiä eräälle kovakuoriaislajille, jota yritetään suojella Britanniassa. Yhden päivän vietimme vesilaaksossa, jossa oli mahdollisuus mm. melontaan, surfaukseen ja purjehdukseen tekojärvellä, josta myös otetaan vesi paikallisten käyttöön. Koska leiri oli suuri, aikaa kului paljon myös jonottamiseen esim. ruokailuun, mutta tämänkin ajan voi käyttää hyödyksi vaihtamalla kuulumisia muiden maiden partiolaisten kanssa.
Partio 100 vuotta:
1.8. oli varmasti leirin merkittävin päivä, koska tasan sata vuotta aikaisemmin alkoi ensimmäinen partioleiri. Juhlapäivänä koko leiri kokoontui yhteiseen juhlatilaisuuteen kuten myös avajaisissa ja päättäjäisissä. Tätä historiallista päivää juhlistivat kanssamme myös prinssit William ja Charles tuomalla tervehdyksen partiolaisille kuningatar Elisabethilta. Annoimme myös uudestaan partiolupauksen. Ohjelmaa riitti, kun kiertelimme alaleirissä maistelemassa mitä erikoisimpia ruokia Foodfestivaalilla ja mm. taiwanilaiset opettivat meille kauniin narusudenkorennon teon.
Ruoka oli erilaista verrattuna siihen, mitä olemme tottuneet syömään omilla leireillämme: aamuisin muroja, vaaleaa leipää ja joskus pekonia, päivisin kolmiovoileipä tai kaksi, hedelmä, pillimehu, sipsipussi ja jälkiruoaksi esim. suklaapatukka, ja iltaisin olikin sitten ainoa lämmin ateria.
Illalla ruokailun jälkeen oli vapaa-aikaa, jolloin oli mahdollista tutustua ulkomaalaisiin ja viettää heidän kanssaan iltaa vaikkapa Saksan ravintolateltta Black Magicissa, English Tea Housessa, Suomen Cafe Kuksassa tai discoissa. Muiden maiden partiolaisilla oli hyvä mahdollisuus tutustua Suomeen Cafe Kuksassa, jossa oli esillä suomalaista designia. Kuksassa vietettiin myös ”jouluaattoa”, ja joulupukin polvella istui monta kilttiä partiolaista. Suomalaisena perinteenä jamboreelle vietiin tietysti sauna.
Vaikka Englannissa olikin satanut edelliset kolme viikkoa, sää suosi meitä koko leirin ajan: aurinko paistoi, ja vasta viimeisenä iltana päättäjäisissä alkoi sataa. Tämä ei kuitenkaan pilannut tunnelmaa, eikä uskomattoman mahtavaa ilotulitusta.
Jamboreella tiivistyi juhlavuoden teema Yksi Maailma – Yksi lupaus. Meitä kaikkia osallistujia yhdisti partiolaisuus ja leirimeininki oli kansainvälistä. Mieleeni jäi esim. portugalilaisen kansantanssin tanssiminen japanilaisten kanssa, sekä illanvietto hollantilaisten kanssa.
Paluumatkalla vietimme päivän niin Lontoossa, Kölnissä kuin Kööpenhaminassakin. Seuraava maailmanjamboree pidetään neljän vuoden kuluttua Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan koko leirimatka oli uskomattoman mahtava ja unohtumaton kokemus. Jutun kirjoitti ja kuvan otti: Marika Aarnio.
2008
Kohina 2008
Meri, Aurinko, uiminen ja kaverit, eikö kuulostakin hyvältä? Heinäkuun viimeisellä viikolla Hangon Syndalenissa järjestetty Uudenmaan partiopiirin kesäleiri Kohina 2008. Leiri tarjosi juuri edellä mainittuja ja paljon muuta hauskaa yli 1700 uusmaalaiselle partiolaiselle. Sudenpennut olivat leirillä neljä päivää ja vartiolaiset 8 päivää. Leiripaikkana toiminut Syndalenin alue loi upeine hiekkarantoineen ja mäntykangasmetsineen loistavat puitteet kesäleirillemme. Aurinkoinen sää suosi leiriä, eikä leirin aikana satanut lainkaan.
Nummen Samoojat 114 henkeä muodostivat yhdessä Pohjan Polariksen 2 hengen kanssa oman leirisavun, Rysän, jossa majoitumme. Yöpyminen tapahtui tietysti teltoissa, kuten kunnon partioleirillä kuuluu.
Savuamme luotsasi Annika Setälä, apunaan Ahti Norja , Juhani Kirma ja Eelis Norja, sekä iso joukko lauman- ja vartionjohtajia. Leiriläisten vatsojen kylläisyydestä vastasi Pauli Korhonen keittiötiiminsä kanssa Pulloposti nimisessä alaleirikeittiössä.
Leiriläisten aika kului enimmäkseen erilaisilla ohjelmapisteillä, joilla muun muassa uitiin, askarreltiin, melottiin ja opittiin monenlaisia uusia hyödyllisiä taitoja. Vapaa-aikaa vietettiin rannalla, omassa savussa oleillen ja pelaten tai leirikahvila Merikarhussa. Leirin avajaisiin ja päättäjäisiin kokoontui tietenkin koko leiri yhdessä laulamaan ja leikkimään.
Erikoisempaakin ohjelmaa oli, kuten sudenpentujen merirosvoseikkailu ja vartiolaisten yön yli kestänyt haikki. Nyt on tämäkin leiri liittynyt iloisten partiomuistojen joukkoon ja katseet siirtyvät kohti uusia partioseikkailuja. Suuri kiitos kaikille leirillä olleille, ilman teitä leiristä ei olisi tullut mitään.
Savunjohtajana toimi Annika Setälä. Savun varajohtajana toimi Ahti Norja. Sudenpentuleirin johtajana toimi Juhani Kirma. Vartioleirin johtajana toimi Eelis Norja. Sudenpentujen laumanjohtajina toimivat: Tytti Karhu, Virpi Kolulahti, Sisko Norja-Heiskanen, Jukka Rantanen, Salla Rantanen, Hannele Solala, Markus Solala ja Jaana Tahvanainen. Mikko Norja ja Pekka Norja olivat huollon tehtävissä. Elli Hovi toimi Haikkitiimissä ja Aino Vaittinen toimi Kv-tiimiissä. Ravintola pullopostin muonitusvastaavana ja vuoropäällikkönä toimi Pauli Korhonen. Toisena vuoropäällikkönä toimi Sanna Lindholm. Muonitustiimiissä toimi kaikkiaan 15 Samoojaa.